Kranssikurssilta kissanhoitajaksi, välillä planeetanpelastajaksi

Luomistyötä

Kotiuduttuani Peurungalta minua odotti Hiiden Opiston kranssikurssi.

Sunnuntaipäivä kului

rattoisasti ja joutuisasti opetellessani kranssinteon perusniksejä. Opin ainakin sen, että materiaalia tarvitaan paljon. Kävin keräämässä puolukan- ja mustikanvarpuja, oksia ja havuja mielestäni valtavat määrät, mutta eivät ne pitkälle riittäneet. Opin myös sen, että kannattaa katsoa jo metsässä, minkälaisia varpuja ja havuja mukaansa ottaa. Ei kannata ottaa räähkiä. Sain sentään isäni haudalle yhden kranssin valmiiksi ja puolikkaan laihan ovikranssin tehdyksi.

Kranssin pohjan teimme sanomalehtitötteröstä ja rautalangasta. Kranssi on kierrätys-ekologis-eettis-ekonominen tuote, mutta voisipa tuon rautalangan korvata jollakin biohajoavalla.

Rautalangan vääntäminen on myös aika raskasta puuhaa. Olin viiden tunnin jälkeen ihan väsynyt ja sormiani sekä niskaani särki. Oli kuitenkin vaivan väärtti se ruumiin kärsimys, sillä luonnon materiaalit, oman käden työ ja vapaus toteuttaa omaa näkemystään on elähdyttävää.

Isän kranssiin laitoin jäkälää, puolukan- ja mustikanvarpua, katajan-, vuorimännyn- ja

kuusenhavua.

Istutin kanervan kranssin keskelle.

Alla olevissa kuvissa on kurssikavereideni kauniita töitä. Heidän luovuutensa antoi minulle hyviä vinkkejä tuleviin kransseihini.

Opettajamme Sari Pankkosen sivuilta löytyy lisää kransseja.
https://fi.pinterest.com/pankkonen/kranssit/

Kissa- ja talonvahtina

Tyttäreni perhe lähti syyslomailemaan, ja minä pääsin heille kotimieheksi ja kissamummuksi. Tytti on harmaankirjava vanha rouva ja Hilma keltaraitainen tytönhupakko. Minulla oli hauskaa heidän kanssaan. Kovin huvittunut en tosin ollut öisin, kun Hilma luuli levottomia jalkojani maittaviksi saaliseläimiksi. Kun olin päivisin pois kissojen luota, minulla oli huono omatunto niiden hylkäämisestä. En voisi enää pitää mitään lemmikkiä, kun olen pehmennyt niin paljon. Lasteni perheissä kissoja on yhteensä viisi, joten pääsen rapsuttelemaan miukumaukuja tarpeen tullen.

Juurimusiikkia matkaharmonilla ja nyckelharpalla

avainviulu

Torstai-iltana olin Vihdin kirjastossa kuuntelemassa Juuri&Juuri -duon esittämää kansanmusiikkia, joka ei ole ollut ns. minun juttuni. Nyt menin, sillä haluan itselleni uusia kokemuksia, jotta syntyisi uusia näkemyksiä. Olikin se niin railakasta ja iloista menoa, että ihan kuulin, kuinka hämähäkin seitit rapisivat pois aivoistani musiikin mukana. Esiintyjinä lahjakkaat Emilia Lajunen, avainviulu (nyckelharpa), viulu ja laulu sekä Eero Grundstsröm, matkaharmoni ja huuliharppu. Linkistä löytyy musiikkinäyte heiltä. P.S. kirjasto on kiva, kun se järjestää ilmaiseksi hyvää kulttuuria kuntalaisille.

https://www.facebook.com/JuuriJuuriDuo/videos/649566721740409/

Kaikenlaista marssijaa ja marisijaa maan päällä

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:VartLandStatue.JPG

Lauantaina matkasin joukkoliikennevälineellä ystäväni kanssa Helsinkiin marssimaan ilmaston puolesta. Tarkoituksenamme oli käydä ensin Amos Rexin näyttelyssä, mutta nähdessämme jonon luovuimme ajatuksesta. Kävimme sen sijaan kahvilla ja pasteerailemassa Espalla. Runebergin patsaalle pysähdyimme ottamaan kuvia kauniista syysistutuksista.

Samalla patsaan luo marssi Pohjoismaisen vastarintaliikkeen edustajat, jotka asettuivat kunniavartioon patsaan luokse. Mahtoi Maamme -laulun runoilija ruuneperi ihmetellä, kun sai eteensä tummanpuhuviin rooliasuihin pukeutuneet militantit, jotka äkseerasivat kuin mitkäkin pellehermannit vihreävalkonuolilippujensa kanssa. Pohjoismainen vastarintaliike ajaa valkoista ylivaltaa, kansallissosialismia ja pohjoismaisen valtion perustamista. Mahtaisiko J.L.Runeberg lämmetä vastarintaliikepoikien ajatuksesta Suomen liittämiseksi naapurimaihin, sillä kansallisrunoilijamme oli ruotsinkielisyydestään huolimatta hyvin suomenmielinen ja isänmaallinen persoona. Porilaisten marssissa hän sanailee:

Suomi, maamme kotoinen,
et veren vuotamatta joudu koskaan väkivallan alle,
eikä iäss' ikien
tää kansa väisty, vapauttaan hyljäten.

Näimme Senaatintorilla yhden yksittäisen ikävän tyypin. Hän oli ns. kantasuomalainen, keski-ikäinen, vahvasti juopunut mies. Hän alkoi pottuilemaan Pekka Haavistolle, joka oli tietysti saapunut ilmastomarssille ja seisoi torilla meidän muiden seassa omana sympaattisena itsenään. Juopunut äijänkuvatus kirosi ja solvasi Haavistoa rumasti. Pekka otti tyynesti vastaan ryöpyn.

Senaatintorin äänentoisto epäonnistui, emmekä kuulleet puhujien ääntä kunnolla. Mielenkiintoisin puhuja oli mielestäni Ruotsista paikalle tullut 15-vuotias Greta Thunberg, joka ryhtyi koululakkoon kiinnittäkseen ruotsalaisten päättäjien huomion ilmastoasioihin.

 ”He kertoivat meille ilmastonmuutoksesta ja siitä, että se on vakava uhka tulevaisuudellemme. Mitä enemmän opin siitä, sitä enemmän mietin: jos tämä on niin vakavaa, miksemme puhu siitä ja yritä ratkaista sitä koko ajan”, Thunberg pohti We Don’t Have Time -ryhmän haastattelussa. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005802548.html

Totta tosiaan, miksi emme yritä ratkaista sitä? Viime viikkoina on useilta tahoilta kuulunut: ei saa syyllistää yksittäisiä kuluttajia. Miksi ei saisi syyllistää? Syyllisyys on erittäin hyödyllinen tunne silloin, kun on jotain korjattavaa tässä hetkessä, toisaalta syyllisyys on hyödytön tunne menneiden pohtimiseen. Ei kannata itkeä kaatunutta maitoa, mutta kannattaahan se pyyhkiä pois. Hups! pilattiin ilmasto, mutta kannattaisikohan lopettaa sen pilaaminen?

Kaikkien aikojen populistien yhteinen reinkarnaatio Timo Soini riensi kirjoittamaan plokissaan uskomatonta ympäristöskeidaa. Hän vastustaa lainsäädännöllä pakottamista ja väittää, että ihmiset pitävät ihan itse huolta ympäristönsuojelusta.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/vieraskolumnit/artikkeli-1.317835

Olen jyrkästi eri mieltä. Jos me pitäisimme, tilanne ei olisi ilmastoraportin mukainen. Itse olen katsellut Suomen meininkiä n. 60 vuotta, ja tänä aikana on määräyksillä ja säädöksillä saatu aikaan valtavaa muutosta ympäristönsuojelussa. Muutos ei olisi tapahtunut vapaaehtoisesti. ”Vanhaan, hyvään” aikaan ihmiset rakentelivat rottia kuhisevia likatunkioita, joihin kuskattiin puuhyyskän tuotokset ja muu jäte, parempiosaiset vesivessan omistajat laskivat tuotoksensa suoraan ojiin, metsään ja kaatopaikoille roudattiin kaikki sen kummemmin lajittelematta ja kierrättämättä, avonaiset kaatopaikat levittivät sulotuoksuaan kilometrien päähän ja rotat sielläkin viihtyivät ja lisääntyivät, tehtaat päästivät ilmaan sekä vesistöihin kaikkea kamalaa, meriä ja järviä pidettiin hyvinä loppusijoituspaikkoina ongelmajätteille, auton bensa lyijy lannoitti tienvieripellot ja -metsät jne.......... Lista on loputon. Tämän ajatteleminen antaa itselleni toivoa, sillä asioihin voi vaikuttaa. Me pienet teemme pieniä tekoja ja isot tekevät isoja.

Kirjoituksensa lopuksi Timo Soini kertoo pääsevänsä taivaaseen. Kivat hänelle. Minusta vaikuttaa vahvasti siltä, että ruotsalainen 15-vuotias koululainen on fiksumpi kuin meidän ulkoministerimme, joka ei näytä ottavan poliittista vastuutaan ja valtaansa kovin vakavasti. Soinilla riittää härskiyttä puhua viherhumpasta ja vouhottamisesta samaan hengen vetoon taivaaseen pääsemisensä kanssa.

Ai niin - typerin argumentti olla tekemättä mitään on: No, mutku ne kiinalaisetkaan ei.....
Se on lapsen puhetta se.