Ikä

Täytin marraskuussa kuusikymmentä vuotta. Pelkäsin etukäteen sitä päivää. Minusta tuntui, että saavutan rajapyykin, jota ei voi mitenkään sivuuttaa olankohautuksella. Tämän ikäinen nainen ei enää millään mittarilla mitattuna ole nuori. No, tietenkin jos vertaa vaikka satavuotiaaseen...

Vähän kauemmin eläneitä, syntymäpäiviään juhlivia (varsinkin naisia) yritetään piristää kaikenlaisilla ”totuuksilla”, kuten

Ikä on vain numeroita. Ihminen on sen ikäinen, miksi itsensä tuntee. Ei sen ole väliä kuinka vanha on, vaan se, kuinka on vanha. Jne.

Minun mielestäni ihminen on juuri sen ikäinen kuin hän on. Kymmenvuotias on kymmenvuotias ja satavuotias on satavuotias.

Minkälainen ihminen on asenteeltaan ja tyypiltään, se on sitten ihan eri juttu. Ipana voi olla pikkuvanha, kuusikymppinen leikkimielinen ja yhdeksänkymppinen voi olla Aira Samulin. Ikääntyvä ihminen voi olla seurallinen tai erakko. Hän voi rientää harrastuksesta toiseen tai kuluttaa elämänsä tv-sarjoja katsellen. Ihminen, olipa sitten nuori tai vanha, voi olla katkera, synkkä ja paheksuva tai iloinen, valoisa ja hyväksyvä. On myös hyvin yksilöllistä, kuinka ikä näkyy ihmisen olemuksessa ja nahkassa. Geenit, ympäristötekijät ja elintavat rakentavat meille jokaiselle ihan oman polkumme matkalla kohdusta hautaan.

Asiantuntijat tietenkin osaavat ilmaista ikääntymisen eri ilmiöt täsmällisemmin kuin minä. Kronologisella iällä ilmaistaan ihmisen tarkkaa kalenteri-ikää. Biologinen ikä viittaa fyysiseen toimintakykyyn, joka voi vaihdella samanikäisillä. Sosiaalinen ikä määrittyy yhteisöllisesti eli sen perusteella, minkä ikäistä kussakin historiallisessa ajassa ja kulttuurissa pidetään nuorena, keski-ikäisenä tai vanhana. Sitä voi tarkastella iän mukaisena pukeutumisena, paikkoina, elämäntapoina ja -tyyleinä. Persoonallinen ikä tarkoittaa yksilön itse määrittelemää ikää. Subjektiiviseen ikään kuuluu henkilökohtainen kokemus, tietoisuus omasta minuudesta, itseymmärrys ja minän eheys.

 http://www.terveysverkko.fi/tietopankki/terveysliikunta/ikaantymisen-vaikutukset-elimistoon/

Seuraavassa lähetyksessäni voinkin pohdiskella noita eri ikiä tarkemmin. Onko biologinen ikäni korkeampi tai subjektiivinen ikäni matalampi kuin kronologinen ikäni? Joka tapauksessa:

Tik, tak, tik, tak, tik, tak....

Kolmas ikä horisontissa

Mitä tekisin, kun tulen isoksi?

Minä pidän opiskelusta. Tällä hetkellä minulla on meneillään Mielenterveyden ensiapu 2 -kurssi Espoon työväenopistossa ja Bloggaajan ABC -kurssi Hiiden Opistossa. Tahkosin blogiani tänään käyttökuntoon ja totesin, että ensin mainitun kurssin opit ovat tarpeen selviytyäkseni toisesta kurssista mieli vakaana. Sen verran ihmeellisiä ovat tietotekniikan tiet.

Näiden molempien kurssien käymisen motiivina minulla on horisontissa pilven lailla häämöttävä kolmas elämä eli eläkeläisnaiseus. Riippuu kulloisenkin päivän ja hetken mielen- ja terveydentilasta, näyttääkö pilvi keveältä hattarapilveltä vaiko synkeän uhkaavalta ukkosmyrskypilveltä. Eläkkeelle jääminen toisaalta houkuttaa ja toisaalta pelottaa. Mistä joudun luopumaan ja mitä saan tilalle?

Käymäni kurssit liittyvät eläkkeelle jäämiseen niiden antamien mahdollisuuksien vuoksi. Eläkepäivien ratoksi on mukava pystytellä blogi, jonka parissa varmasti aika kuluu ja aivot saavat mukavaa haastetta. Mielenterveyden ensiapukurssit auttavat puolestaan toimimaan vaikkapa vapaaehtoistyössä tukihenkilönä yms. Uskon puuhaavani jotain sellaista kolmannella sektorilla kolmannessa iässäni. On mahdollista, että suoritan myös Mielenterveyden ensiapu -ohjaajakoulutuksen, jolloin voin kouluttaa uusia mielenterveydenensiaputaitoisia henkilöitä.

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/koulutukset/mielenterveyden-ensiapu

Mielenterveyden ensiaputaidot koen suorastaan kansalaistaitoihin kuuluvaksi samoin kuten ruumiin ensiaputaidotkin. Mielenterveyden ensiaputilanteisiin voi joutua koska tahansa, mutta niille on ehkä helpompi kääntää selkänsä kuin kehollista ensiapua vaativille tilanteille. Molemmilla ensiaputaidoilla voi pelastaa ihmishengen.

            Kaikenlaista siellä horisontissa siintelee.