Mitä tekisin, kun tulen isoksi?
Minä pidän opiskelusta. Tällä hetkellä minulla on meneillään Mielenterveyden ensiapu 2 -kurssi Espoon työväenopistossa ja Bloggaajan ABC -kurssi Hiiden Opistossa. Tahkosin blogiani tänään käyttökuntoon ja totesin, että ensin mainitun kurssin opit ovat tarpeen selviytyäkseni toisesta kurssista mieli vakaana. Sen verran ihmeellisiä ovat tietotekniikan tiet.
Näiden molempien kurssien käymisen motiivina minulla on horisontissa pilven lailla häämöttävä kolmas elämä eli eläkeläisnaiseus. Riippuu kulloisenkin päivän ja hetken mielen- ja terveydentilasta, näyttääkö pilvi keveältä hattarapilveltä vaiko synkeän uhkaavalta ukkosmyrskypilveltä. Eläkkeelle jääminen toisaalta houkuttaa ja toisaalta pelottaa. Mistä joudun luopumaan ja mitä saan tilalle?
Käymäni kurssit liittyvät eläkkeelle jäämiseen niiden antamien mahdollisuuksien vuoksi. Eläkepäivien ratoksi on mukava pystytellä blogi, jonka parissa varmasti aika kuluu ja aivot saavat mukavaa haastetta. Mielenterveyden ensiapukurssit auttavat puolestaan toimimaan vaikkapa vapaaehtoistyössä tukihenkilönä yms. Uskon puuhaavani jotain sellaista kolmannella sektorilla kolmannessa iässäni. On mahdollista, että suoritan myös Mielenterveyden ensiapu -ohjaajakoulutuksen, jolloin voin kouluttaa uusia mielenterveydenensiaputaitoisia henkilöitä.
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/koulutukset/mielenterveyden-ensiapu
Mielenterveyden ensiaputaidot koen suorastaan kansalaistaitoihin kuuluvaksi samoin kuten ruumiin ensiaputaidotkin. Mielenterveyden ensiaputilanteisiin voi joutua koska tahansa, mutta niille on ehkä helpompi kääntää selkänsä kuin kehollista ensiapua vaativille tilanteille. Molemmilla ensiaputaidoilla voi pelastaa ihmishengen.
Kaikenlaista siellä horisontissa siintelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti