Äitimyytti

Pompeo Battoni: Madonna ja lapsi

Tämä on se sieluumme syvälle piirtynyt kuva äidin rakkaudesta poikaansa. Me naiset olemme jumalansynnyttäjiä ja poikamme ovat jumalia. Äidin rakkaus poikaan on ylimaallista uhrautumista alkaen sikiämisen ihmeestä päätyen silvotun pojan ristiltä syliin ottamiseen saakka.

Giovanni Bellini: Pietà 

Näistä kuvista se kuuluisa äitimyytti on tehty. Oletteko muuten nähneet vastaavanlaisia kuvia äidistä ja tyttölapsesta? Suomalaisilla on oma "Pietà" -kuvansa, äidinrakkauden ääretön ilmentymä Lemminkäisen äidissä, joka haravoi poikansa palaset Tuonelan virrasta ja kokoaa niistä poikansa eheäksi. Siitä huolimatta, että poika oli tehnyt vastoin äitinsä tahtoa ja oli muutoinkin melkoinen lurjustelija. Lemminkäinen ja Jeesus ovat poikina siis vastakohtia toisilleen, mutta äitien rakkaus yhtä ehdoton ja syvä.

Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti

"kielletyt tunteet"

Väestöliiton tutkimuksen mukaan äidit kokevat kiellettyjä tunteita, jotka liittyvät 11 äitimyyttiin.

(numeroidut Väestöliiton, tähdellä merkityt minun huomioitani) 

1.   Äidit ovat tietyn ikäisiä, kokoisia ja näköisiä.

                         * No, todellakin tuttu juttu.

2.   Synnytyksessä ja imetyksessä mitataan äitiyttä.

                         * Tunsinpa itseni huonoksi, kun jouduin synnyttämään  keisarileikkauksella
                             kaikki kolme, maitoa sentään herui.                              

3.   Äitiys on luonteenpiirre.

                          * Justiinsa joo, suoraan geeneistä ne tulee: lempeys, kärsivällisyys,
                             pitkäjänteisyys, uhrautuvaisuus jne.

4.   Äiti rakastuu lapseensa ensisilmäyksellä.

                          * Tämä sentään onnistui.

5.   Äidit ovat automaattisesti onnellisia.

                           * "Olisit kiitollinen, kun Sinulla on hyvä mies ja terve lapsi."

6.   Äiti ei ole väkivaltainen.

                           * Keitä ne lapsensurmaajat ovat? Äideiksi naamioituneita miehiä?

7.   Äitiys on harmoniaa.

                            *  Muistaakseni "jokunen" disharmoninenkin päivä mahtui mukaan. :-)

8.   Äiti on lapsilleen tasapuolinen.

                            * Karkkipussin jakaminen tasan on ihan helppoa, mutta...

9.   Lapsen temperamentti johtuu äidistä.

                            * Onneksi ei.

10. Yksi äiti riittää.

                            * Toki yksi äiti riittää, mutta kasvattamiseen tarvitaan se kylä ympäriltä.

11. Ydinperhe on paras.

                             * Vauva.fi sen tietää: "Ihan kaikille osapuolille, jos homma toimii. Mutta
                                 jos ei jollain onnistu, pakko tyytyä uusperheen osaan tai sinkkuiluun."              


    http://www.vau.fi/Perhe/Vanhemmuus/Taydellinen-aiti/                         

Äitimyytin murtamiseksi on perustettu vertaistukiryhmä, josta on tehty allaoleva opinnäytetyö.                
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/108296/Aitimyytin_murtajat.pdf?sequence=1

Onko tämän ajan äideillä helpompaa kuin ennen?

VTT Kristiina Berg toteaa esityksessään Kulttuuriset odotukset äitiyden rakentajina  

"Äitiys ei ole vain henkilökohtainen suhde lapseen, vaan rakentuu suhteessa yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin odotuksiin, jotka määrittävät ja ylläpitävät käsityksiämme hyvästä ja oikeanlaisesta äidistä. Käsityksemme hyvästä äitiydestä on sekä kulttuurisesti että historiallisesti ehdollista. Hyvän äitiyden odotuksia tuotetaan eri alojen ammatillisissa, poliittisissa ja uskonnollisissa diskursseissa sekä muissa, mitä moninaisimmissa kirjallisissa ja kuvallisissa käytännöissä. Osa nykyisistä äitiyttä koskevista käsityksistä ammentaa edelleen voimansa myyttisistä ja ikiaikaisista merkityksistä. Uusia äitiyden trendejä ja malleja tuotetaan puolestaan jatkuvasti mediassa. Hyvän ja huonon äitiyden tuottamiseen osallistuvat myös äidit itse esimerkiksi suosittujen Internetkeskusteluryhmien kautta." 

http://journal.fi/janus/article/view/50515/15287

 Vaikuttaa siltä, että ei ole helpompaa.

Vanhat myytit ovat siis vielä voimissaan ja media ja toiset äidit lykkäävät uusia naiseuden ja äitiyden ihannekuvia tulemaan. Poikalasten äidit, älkää olko kuitenkaan huolissanne, jos Teistä tuntuu siltä, että ihan kaikkia äitimyytin kohtia ei ole tullut täytetyksi. Jonain päivänä saattaa poikanne elämään astella joku Magdalan Maria  tai Saaren Kyllikki, joka halajaa päästä jatkamaan siitä, missä me olimme epätäydellisiä.

Alexander A. Ivanov: Jeesus ilmestyy Maria Magdalenalle

J.E.Kortman: Kyllikin ryöstö

Sen jälkeen pääsetkin istumaan uudelle valtaistuimelle:

ANOPIN PALLI, HOLLANNIKSI SCHOONMOEDERSSTOEL

Äitisuhde

Koska voin tulla omaksi itsekseni?

Seuraamassani Holby City -sairaalasarjassa tapahtui jokunen aika sitten minua koskettava tilanne, kun keski-ikäisen naislääkärin äiti kuoli. Äiti sairasti dementiaa ja asui ensin tyttärensä luona. Tyttären ja äidin suhteessa käytiin läpi tunnetasolla kaikenlaista heidän historiaansa liittyvää. Lopulta äiti joutui laitokseen väkivaltaisuuden vuoksi. Äidin kuoltua lääkäritytär käyttäytyi kuin asia ei olisi liikuttanut häntä, mutta sitten kerran hän viinipäissään murtui ja itkien totesi, että hänellä on ikävä äitiä. Sen lisäksi hän totesi olevansa iloinen, että äiti on kuollut. Hän sanoi vihdoinkin voivansa olla oma itsensä.

Tuo viimeinen toteamus minua hipaisi. Onko todellakin olla niin, että vasta äidin kuoltua nainen voi olla täysin oma itsensä? Oma äitini elää vielä, joten en tiedä vastausta omalla kohdallani, mutta ajatus viehättää kyllä kovin. Siis omaksi itsekseni tuleminen, ei äidin kuoleminen. ”Sitku” viimeinenkin elämäni käsikirjoittaja on poissa, voin alkaa kirjoittaa omaa tarinaani. Tietenkin olen kirjoittanut sitä jo kauan itse, mutta joitain kappaleita, kirjaimia ja välimerkkejä, etenkin huutomerkkejä, on saneltu lapsuudenkodistani, koulusta, aviopuolisolta, työnantajalta ja ympäröivästä yhteisöstä. Olen myös jättänyt ”julkaisematta” joitain osia omasta tarinastani ja olen näytellyt kiltisti omaa rooliani toisten kirjoittamassa draamassa.

Äitini tytär, tyttäreni äiti

Tyttären ja äidin suhde voi olla kinkkinen. Keski-ikäisen tyttären ja vanhenevan äidin suhde voi olla edelleen kinkkinen tai uudestaan kinkkinen. Tytär muuttuu äidiksi ja äiti tyttäreksi tai molemmat ovatkin pelkkiä lapsia tai pelkkiä äitejä. Kun äiti muuttuu paljon tarvitsevaksi, herättää se tyttäressä muistot ajalta, jolloin hän itse tarvitsi äitiä.

Kuinka ihana onkaan se vaihe (jos sellainen on ollut), kun molemmat ovat toisiaan kunnioittavia aikuisia. Kuinka pitkäksi se vaihe muodostuu? Riippuu tietysti tyypeistä ja tilanteista. Missä vaiheessa äiti irrottaa sen esiliinan nauhansa ja kuinka nopeasti lapsi päästää siitä irti? Jos hyvin käy, niin tämä esiliinan kuvaannollinen luovutus tapahtuu samanaikaisesti. Silloin kummankaan osapuolen ei tarvitse taistella ja kipuilla asian kanssa vaan voivat elellä aikuismaisessa keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä.

Ihmissyöjä-äidit

Äiti voi menettää oman aikuisuutensa vanhetessaan esimerkiksi sairauden vuoksi tai kumuloituvien ikävien elämänkokemusten myötä. Äiti ei välttämättä odota edes vanhuuteen saakka vaan voi takertua lapsiinsa jo varhaisvanhuudessakin. Vaaran paikka voi tulla eteen esimerkiksi äidin jäädessä yksin leskeytymisen tai eron vuoksi. Tyhjän tilan ja pesän täyttäminen jollain uudella vaatii rohkeutta ja voimaa. Vaatii myös lapselta voimaa ja viisautta olla suostumatta täyteaineeksi äitinsä elämään.

”Siis ihan sama mikä tilanne tai tilaisuus, äiti aina yrittää elää mun energioillani”

kertoo eräs keskustelija ihmissyöjä-äidistään Meidän Perhe -lehden keskustelupalstalla.


”Rakkaus, viha ja syyllisyys ovat keskeisimmät tunteet, jotka leimaavat naisten suhdetta äitiinsä. Jos tytär antaa äitinsä syyllistää itseään, hän jää suhteessa ikuisesti pikkulapsen rooliin. Siksi moni nainen kokee taantuvansa äitinsä seurassa ja siksi äidin sanomiset ärsyttävät ja syyllistävät niin helposti. Ellei tytär selvitä äitiin kohdistuvia vaikeita tunteita, suhde säilyy samanlaisena äidin kuolemaan asti”, kouluttaja Meri Saarnilahti-Becker toteaa Me Naisten -lehden artikkelissa.

Äidin varjosta päivänvaloon

”Minulla on erittäin hyviä, myönteisiä kokemuksia siitä, kuinka jopa 60-vuotiaana voi vielä saada vapautuksen ja löytää itsenäisen vaiheen elämäänsä ilman äidin varjoa” kertoo perheneuvoja pastori Leena Harjunpää kokemuksistaan äiti/tytär -ryhmissä, joissa käydään läpi äiti-suhdetta monin menetelmin.  

Itse olen huomannut, että vaikka olisin jo aikaisemmin sinutellut oman elämäni vaiheita ja ihmissuhteitani, joudun palaamaan niihin uudestaan eri elämänkriisien tai ikäkausien myötä. Niin on ilmeisesti tehtävä, jotta tulisin omaksi itseksekseni. Luulenpa, että juuri nyt kuusikymppisenä on mainiota aikaa paneutua omiin tärkeisiin kehityskohteisiinsa.

"Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina"

Oman äitisuhteen päivittäminen on sentään helpohkoa verraten siihen, että antautuu pohdiskelemaan omaa äitiyttään. Inhalta minusta tuntuu ajatus siitä, että omatkaan lapseni eivät voi olla omia itsejään niin kauan kuin minä elän. Entä jos minäkin yritän elää heidän energioillaan, syyllistän heitä ja takerrun heihin ja mitä kaikkea me äidit keksimmekään tehdä lapsillemme. Niinpä niin, voin vain yrittää tiedostaa käytöstäni ja hillitä itseäni. Jos se ei riitä, niin onpas hyvä, että heillä itsellään on myös oikeus ja suorastaan velvollisuus sanoa minulle:

    "nyt riittää äiti, tässä kulkee minun rajani".

   Kahlil Gibran on kirjassaan Profeetta osannut sanoa asian hyvin tyhjentävästi:

                       

                          ---                      

                    Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.

                    He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.

                  He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.

Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.

Sillä heillä on omat ajatuksensa.

Voitte hoivata heidän ruumistaan, mutta ette heidän sielujaan.

Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,

minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.

Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,

mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.

Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.

Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina.

                                           ---                                   

Näitä lueskelin:

http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/irti_aidin_vallasta_nain_parannat_aitisuhdettasi
https://anna.fi/suhteet/ihmissuhteet/tunkeeko-aiti-reviirillesi-aidin-ja-tyttaren-suhde-on-harvoin-helppo-aikuisenakaan
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015020519149215_iq.shtml
http://www.ylivieskanseurakunta.fi/index.php?act=read_post&post_id=391

Lisää ikiä

Psykologisen ikämme kaksi ulottuvuutta ovat persoonallinen ja subjektiivinen ikä.

Persoonallinen ikä vastaa kysymyksiin:

• Minkä ikäiseksi tunnen itseni?

• Minkä ikäiseltä näytän?

• Miten suoriudun erilaisista tehtävistä?

• Millaisia kiinnostuksen kohteita minulla on?

• Minkälaisia suunnitelmia ja tavoitteita minulla on?

• Minkälaisen ikävaiheen olen saavuttanut elämässä?

Persoonallinen ikä määrittyy henkilökohtaisesti sen mukaan, tunteeko henkilö elävänsä ensimmäistä, toista, kolmatta vai neljättä ikäkauttaan. Ensimmäiseen ikäkauteen kuuluu lapsuus ja nuoruus, toiseen perhe ja työura, kolmas ikä on vuodet eläkkeelle jäämisestä varsinaiseen vanhuuteen ja neljännessä iässä olemme jo vanhuksia, jotka tarvitsevat toisten apua ja tukea enenevässä määrin.

Minkälainen kolmannesta iästä tulee tai tuleeko sitä ollenkaan, riippuu yksilön taloudellisesta tilanteesta ja energiapääomasta.

 

Energiapääoma =              

• koettu terveys
• elinvoimaisuus
• tarmokkuus
• toimintakykyisyys

Psykologian tohtori Virpi Uotinen osoitti väitöskirjatyössään, että subjektiivinen ikä, eli yksilön oma arvio iästään, on yhteydessä koettuun hyvinvointiin ja terveyteen erityisesti elämän jälkipuoliskolla.

Kokemus, että on ikäistään vanhempi, näyttäisi ennakoivan kuolemaan johtavaa terveyden heikkenemistä ja olisi siten yhteydessä jäljellä olevan elinajan pituuteen. Päätelmää puoltaa se, että tutkimukseen osallistuneet ikäistään vanhemmaksi itseään kuvanneet henkilöt olivat myös fyysisesti ja psyykkisesti muita huonokuntoisempia.

Itseäni tämä tieto vähän mietityttää, sillä olen aina tuntenut itseni vanhemmaksi kuin mitä kalenteri-ikäni edellyttää. Yhtenä syynä on varmasti edellisessä jutussa kertomani nuorena perheellistyminen ja toisena krooninen sairaus, jonka vuoksi olen ”raihnaistunut” ennen aikojani.

Minä ja kolmas ikä

Energiapääomassani on siis vajausta kuten muussakin pääomassa, joten kolmannen iän kynnyksellä tiedän, että en ole se seniori, joka valmistelee väitöskirjaansa, tekee metsätöitä mökillä, matkustelee maailman ympäri tai laskettelee Alpeilla. En tanssi ikäihmisten discossa aamuun, en ota botoxia poskiini enkä ryhdistytä rintojani Siluetissa. En myöskään ole se yhteiskunnan ihannekuluttaja, joka pitää kaupan pyörät pyörimässä.

Luulen kuitenkin kuluttavani kulttuuria, opiskelevani kansalaisopistossa, toimivani erinäisissä yhdistyksissä ja osallistuvani uimahallin jumpparyhmiin ja käveleväni paljon vaihtelevassa maastossa raittiissa ilmassa. Vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ennen kaikkea teen sitä, mitä sattuu huvittamaan, paitsi, että kolmannessakin iässä pelaan niillä korteilla, joita jaossa saan.

Tein alla olevan testin.
http://www.testimaa.com/testi.php?t=age

                                                  

                                                

                                     Henkiseksi iäkseni sain vain 33 vuotta. Pitääkö olla huolissaan? 

Ikääntymistutkijat puhuvat iän naamiosta, ulko- ja sisäpuolen epäsuhdasta. Sisällä on jotain, joka ei vastaa ulkonaista minäämme. Subjektiivinen ikämme on osa ajasta riippumatonta ydinminää, joka on ajalle immuuni ja säilyy ennallaan kronologisesta ja biologisesta iästämme riippumatta. Se on iätön ja ajaton minä, johon kerrostuu kaikki ikämme. Ihmisessä voi yhtä aikaa asustaa lapsi, nuori, keski-ikäinen ja vanhus.

Subjektiivista ikää kuvastaa mielestäni aivan loistavasti seuraava runo:

Kolme sisarta

Nainen kumartui ottamaan lapsen syliinsä.
Ja hänen hiuksensa valahtivat hänen kasvoilleen.
Ja sisällä hänen sielussaan
pieni mummo kumartui ottamaan neuleensa,
kirkassilmäisenä, vapisevin käsin.
Ja sisällä hänen sielussaan
pieni tyttö kumartui ottamaan nukkensa,
hellin, pehmoisin lapsen käsin.
Kolme siskoa, jotka eivät koskaan näkisi toisiaan.

Solveig von Schoultz (suomentanut Ulla-Maija Huttunen 1970 – luvulla).

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/4042/kolmas_ika_uusi_nakokulma2004.pdf?sequence=1
http://seniorinfo.fi/kolmas-ika/
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2005/11/tiedote-2009-10-01-20-29-26-424720

Vanhenemisesta

Teen ikääntymisestä empiirisiä eli kokemusperäisiä havaintoja kaiken aikaa. Peili, vaaka ja lääkedosetti sekä paukkuvat ja jäykät nivelet kertovat omalla tavallaan ajan kulumiseen liittyvistä ilmiöistä. Jotain voi myös päätellä omista lapsista, jotka ovat alkaneet näyttää oudon keski-ikäisiltä. Lisäksi olen lueskellut mielenkiintoisia artikkeleita aiheesta. Opin heti alkajaisiksi, että ikääntyminen ja vanheneminen eivät suinkaan tarkoita samaa asiaa.

Ikääntymisellä tarkoitetaan kalenteri-ikää eli kronologista ikääntymistä. Se alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan.

Vanhenemisella tarkoitetaan ihmisen yksilöllistä vanhenemisprosessia. Jokainen vanhenee omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee sen persoonallisemmaksi vanheneminen muuttuu eli sitä suurempia erot samanikäisten yksilöiden välillä ovat. Ajatelkaapa vaikka 92-vuotiasta Siiri "Äitee" Rantasta ja kunniakierrosta Lahden kisoissa.

Biologisen ikämme näemme peilistä. Siihen liittyy fyysisiä muutoksia niin kunnossa kuin suorituskyvyssäkin sekä ulkonäössä. Biologinen vanheneminen johtuu siitä, että yhä useammissa soluissa telomeerit on kulutettu loppuun. Soluja alkaa kuolla kiihtyvässä tahdissa. Tämä näkyy ihon veltostumisena, lihaskudoksen katoamisena ja näkö- ja kuuloaistin ja elinten toiminnan heikkenemisenä. Telomeeriemme pituus alunperin määräytyy geneettisesti, mutta sen jälkeen niiden kulumiseen vaikuttavat sukupuoli, ympäristötekijät, stressi ja sairaudet. Jo kauan tunnetut  vapaat radikaalit ovat tiiviisti "salaliitossa" mukana.

Tämänhetkisen tiedon valossa arvellaan, että telomeeriensä kulumista voi yrittää  hidastaa näiden tuttujen konstien avulla.     

Sosiaalisen ikämme määrittää ympäröivä kulttuuri ja ihmiset. Jos ei toimi ikätietoisesti ikänormin mukaisesti, on väärän ikäinen väärässä ympäristössä väärissä vaatteissa puuhaamassa vääränlaisia asioita. Ympäristön mielestä siis. Itselläni on tästä aiheesta totisesti kokemusta, kun tulin liian nuorena äidiksi. Sosiaalinen paheksunta ja suoranainen hyljeksintä oli vahvaa ja henkisesti rampauttavaa. (No sanottakoon vielä, että oikeassahan he olivat, en ollut tietenkään millään mittarilla sopivan ikäinen äidiksi.)

Ageismiin eli ikäsyrjintään voi johtaa ikään liittyvät perusteettomat ennakkoluulot ja stereotypiat. Ageismi voi kohdistua kaikenikäisiin, joita ryhdytään kohtelemaan kaavamaisen ikäkäsityksen  eikä yksilön ominaisuuksien kautta. Vanhukselle huudetaan, kun arvellaan, että hän kuuro on tai leperrellään, kun arvellaan, että hän on höperö. Teini-ikäiseeen suhtaudutaan mahdollisena pikkukriminaalina. Vaihdevuosi-ikäisen naisen mielipiteet ja palautteen voi ohittaa mummokuumeen houreina. Luulenpa, kaikki me olemme kohdanneet ageismia ja harjoittaneet myös itse sitä.

Työmarkkinaikä on myös ihan jotain muuta kuin kalenteri-ikä. Kahdesta numeroin samanikäisistä toinen voi olla uraputkessa ja toinen eläkeputkessa. Henkilön osaaminen, motivaatio, suorituskyky, henkilökohtainen olemus, käytös, työkyky ja terveydentila ja muut persoonaan liittyvät ominaisuudet sekä itse työtehtävä ja jopa paikkakunta määrittävät yksilön työmarkkinaiän.

Työllistymistilastot kertovat ikääntyneiden työttömyyden lisääntymisestä. Onko heidän työmarkkinaikänsä vanhentunut vai onko ageismilla osuutensa? Vai onko kyseessä ammattitaidon vanhentuminen eikä niinkään ihmisen?

                                                          ..............................

Seuraavassa postissa pääsemme psykologiseen ikäämme. Alla olevista linkeistä löytyy esittämieni faktatietojen lähteet.

http://www.valtiokonttori.fi/fi-FI/Virastoille_ja_laitoksille/Henkilostohallintoa_ja_johtamista_tukevat_palvelut/Johtamisen_ja_esimiestyon_tuki/Ikajohtaminen/Mita_ika_on/Monta_ikaa(45425)
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/ika_tuntuu_eri_tahtia
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo96699.pdf
https://otty.tek.fi/sites/otty.tek.fi/files/eeva-leena_vaahtion_luento_20110517.pdf