Lisää ikiä

Psykologisen ikämme kaksi ulottuvuutta ovat persoonallinen ja subjektiivinen ikä.

Persoonallinen ikä vastaa kysymyksiin:

• Minkä ikäiseksi tunnen itseni?

• Minkä ikäiseltä näytän?

• Miten suoriudun erilaisista tehtävistä?

• Millaisia kiinnostuksen kohteita minulla on?

• Minkälaisia suunnitelmia ja tavoitteita minulla on?

• Minkälaisen ikävaiheen olen saavuttanut elämässä?

Persoonallinen ikä määrittyy henkilökohtaisesti sen mukaan, tunteeko henkilö elävänsä ensimmäistä, toista, kolmatta vai neljättä ikäkauttaan. Ensimmäiseen ikäkauteen kuuluu lapsuus ja nuoruus, toiseen perhe ja työura, kolmas ikä on vuodet eläkkeelle jäämisestä varsinaiseen vanhuuteen ja neljännessä iässä olemme jo vanhuksia, jotka tarvitsevat toisten apua ja tukea enenevässä määrin.

Minkälainen kolmannesta iästä tulee tai tuleeko sitä ollenkaan, riippuu yksilön taloudellisesta tilanteesta ja energiapääomasta.

 

Energiapääoma =              

• koettu terveys
• elinvoimaisuus
• tarmokkuus
• toimintakykyisyys

Psykologian tohtori Virpi Uotinen osoitti väitöskirjatyössään, että subjektiivinen ikä, eli yksilön oma arvio iästään, on yhteydessä koettuun hyvinvointiin ja terveyteen erityisesti elämän jälkipuoliskolla.

Kokemus, että on ikäistään vanhempi, näyttäisi ennakoivan kuolemaan johtavaa terveyden heikkenemistä ja olisi siten yhteydessä jäljellä olevan elinajan pituuteen. Päätelmää puoltaa se, että tutkimukseen osallistuneet ikäistään vanhemmaksi itseään kuvanneet henkilöt olivat myös fyysisesti ja psyykkisesti muita huonokuntoisempia.

Itseäni tämä tieto vähän mietityttää, sillä olen aina tuntenut itseni vanhemmaksi kuin mitä kalenteri-ikäni edellyttää. Yhtenä syynä on varmasti edellisessä jutussa kertomani nuorena perheellistyminen ja toisena krooninen sairaus, jonka vuoksi olen ”raihnaistunut” ennen aikojani.

Minä ja kolmas ikä

Energiapääomassani on siis vajausta kuten muussakin pääomassa, joten kolmannen iän kynnyksellä tiedän, että en ole se seniori, joka valmistelee väitöskirjaansa, tekee metsätöitä mökillä, matkustelee maailman ympäri tai laskettelee Alpeilla. En tanssi ikäihmisten discossa aamuun, en ota botoxia poskiini enkä ryhdistytä rintojani Siluetissa. En myöskään ole se yhteiskunnan ihannekuluttaja, joka pitää kaupan pyörät pyörimässä.

Luulen kuitenkin kuluttavani kulttuuria, opiskelevani kansalaisopistossa, toimivani erinäisissä yhdistyksissä ja osallistuvani uimahallin jumpparyhmiin ja käveleväni paljon vaihtelevassa maastossa raittiissa ilmassa. Vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ennen kaikkea teen sitä, mitä sattuu huvittamaan, paitsi, että kolmannessakin iässä pelaan niillä korteilla, joita jaossa saan.

Tein alla olevan testin.
http://www.testimaa.com/testi.php?t=age

                                                  

                                                

                                     Henkiseksi iäkseni sain vain 33 vuotta. Pitääkö olla huolissaan? 

Ikääntymistutkijat puhuvat iän naamiosta, ulko- ja sisäpuolen epäsuhdasta. Sisällä on jotain, joka ei vastaa ulkonaista minäämme. Subjektiivinen ikämme on osa ajasta riippumatonta ydinminää, joka on ajalle immuuni ja säilyy ennallaan kronologisesta ja biologisesta iästämme riippumatta. Se on iätön ja ajaton minä, johon kerrostuu kaikki ikämme. Ihmisessä voi yhtä aikaa asustaa lapsi, nuori, keski-ikäinen ja vanhus.

Subjektiivista ikää kuvastaa mielestäni aivan loistavasti seuraava runo:

Kolme sisarta

Nainen kumartui ottamaan lapsen syliinsä.
Ja hänen hiuksensa valahtivat hänen kasvoilleen.
Ja sisällä hänen sielussaan
pieni mummo kumartui ottamaan neuleensa,
kirkassilmäisenä, vapisevin käsin.
Ja sisällä hänen sielussaan
pieni tyttö kumartui ottamaan nukkensa,
hellin, pehmoisin lapsen käsin.
Kolme siskoa, jotka eivät koskaan näkisi toisiaan.

Solveig von Schoultz (suomentanut Ulla-Maija Huttunen 1970 – luvulla).

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/4042/kolmas_ika_uusi_nakokulma2004.pdf?sequence=1
http://seniorinfo.fi/kolmas-ika/
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2005/11/tiedote-2009-10-01-20-29-26-424720