Kuraa tulee kuin Esperin per.....ä!

Puolueille jaellaan lottovoittoja näin vaalien alla tiuhaan tahtiin. Ensin perussuomalaiset saivat Oulunsa ja nyt vasen siipi sai vanhuksensa. Maahanmuuttajaraiskaajat ja laiminlyödyt vanhukset ovat hyviä teemoja vaalien välillä ja suorastaan vastustamattomia vaalikarjan kutsuhuutoja lähestyvien eduskuntavaalien pyörteissä.

Ptrui äänestäjä, pruii äänestäjä, ptrui ptruii ptruiii, tuleha sie jo minnuu äänestämmään ptrui ptruiii!!!

Muille maille mulkosilmät, 
Tuonne, taane toitohännät,
Ulvojaiset ulkomaille,
Surmapaikoille susien,
Tänne jääköhön jänikset,
tänne linnut lentäköhöt.

(tämä on kansanperinteestä talletettu karjan suojaloitsu, suden manaus, ei siis perussuomalaisten vihavirsi)

Vanhusten hoitoasioissa kävi aivan samalla tavalla kuin lastenraiskaustapauksissa. Niin kauan kuin lapsia raiskasivat suomalaiset, ei asiasta suurta media- ja kansanliikettä syntynyt. Niin kauan kuin vanhusten hoidon laatu ja määrä oli suomalaisten järjestäjien kontolla, ei asiasta suurta kohua syntynyt. Tottakai vanhukset, eritoten veteraanit, ovat aina vaaliteemana, mutta silleen köykäisesti,  jättämättä liian suuria vaateita uudelle hallitukselle.

Lapsia saa raiskata ja vanhuksia laiminlyödä, kunhan sitä ei tehdä rajojen ulkopuolelta tulleiden taholta (turvapaikanhakijat, globaali pääoma). Oma perheenjäsen saa raiskata lapsen ja oma perheenjäsen saa unohtaa vanhuksensa yksin, nälkäisenä omiin eritteisiinsä lillumaan. No, ei tietenkään lasta saa raiskata, laki kieltää sen, mutta oman äitinsä tai isänsä saa jättää käsittääkseni heitteille ilman seuraamuksia.

Omaisolettama ja viranomaisolettama

Suomessa ei ole velvollisuutta huolehtia omista vanhemmista, sillä meille on luotu poliittisen konsensuksen vallitessa lakien säätelemä, veronmaksajien yhteisvastuullisesti rahoittama ja kuntien organisoima vanhustenhuolto. ET-lehden artikkelin mukaan kuitenkin:

Vaikka vanhuksille on laissa taattu oikeus riittävään hoivaan ja huolenpitoon, oikeus on todellisuudessa riippuvainen siitä, auttavatko omaiset ja huolehtivatko he tarvittavan hoivan hankkimisesta. Vanhalla, heikkokuntoisella ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta selviytyä yksin sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja toimeentuloturvan viidakossa. Käytännössä vanhuspalvelujen saaminen edellyttää lähes aina jonkinlaista omaisten apua.

Oikeustieteen tohtori, apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha on todennut, että lainsäädäntöön sisältyy Suomessa omaisolettama, jonka mukaan omaisten odotetaan osallistuvan läheistensä hoivaan.

https://www.etlehti.fi/blogit/geron/pitaako-aikuisena-huolehtia-omista-vanhemmistaan

Suomessa viranomaisolettama on, että hyvinvointivaltio huolehtii, jos omat rahat eivät riitä. Oletuksen hyvänä pohjana ovat lait ja asetukset sekä poliitikoiden puheet ja lupaukset. Ikävä kyllä pohjaksi tarvitaan myös riittävästi silkkaa rahaa. Pelkillä puheilla pyllyt eivät puhdistu eivätkä mahat täyty. Hampaatkin pitäisi pestä ja kynnet leikata. Saati sitten vaativammat asiat, kuten lääkitys, kuntoutus ja HYVÄ ELÄMÄ.

Kuinka käy vanhusten, joilla ei ole omaisia auttamassa ja valvomassa heidän etuaan? Mielestäni ahdistavinta on ajatella yksinäistä, täysin dementoitunutta ihmistä, joka ei enää pysty ilmaisemaan nälkää, janoa, vilua ei edes kipua. Kuka vastaa siitä, että häntä kohdellaan hyvin hoivalaitoksessa? Joku kyynikko sanoi minulle, että eiväthän dementikot ymmärrä mitään. Minä puolestani uskon, että he voivat kärsiä, vaikka eivät ymmärtäisikään sitä.

Vanha totuus on, että halvalla ei saa hyvää, eikä köyhän kannata ostaa  halpaa. Tuntuu pätevän vanhustenhuoltoon myös. Jos rahat eivät riitä, mistä otetaan lisää? Kestävyysvajeen talousvaikutuksista pitäisi puhua vaalien alla pitkään ja hartaasti, eikä suuttua jos Orpo-rukka lipsauttaa suustaan sanan lillukanvarsia. Puolueiden täytyy tuoda selvästi esiin, kuinka he aikovat rahoittaa Suomen huushollimenot seuraavina vuosikymmeninä. Tuoreen valtiovarainministeriön katsauksen mukaan:

"Uuden hallituksen varauduttava kahden miljardin euron leikkauksiin tai veronkiristyksiin"

 https://yle.fi/uutiset/3-10623564

Yhden vaalikauden yli yltävät näkemykset eivät riitä, vielä vähemmän huuto hoitajamitoituksista, jotka  pitäisi mukamas saada jo ennen vaaleja lakiin (siis istuvan hallituksen hallituksen piikkiin). Tyhmäähän me vaalikarja olemme, mutta emme kaikki sentään ihan pässinpäitä.

Eduskunnan ei todellakaan  pidä nyt hätkisti lätkiä pikapäätöksiä pöytään, vaan tulevissa hallitusneuvotteluissa puolueiden pitää toimia äänestystuloksen valtuuttamina hallitusohjelman laatimisessa. Hyvää äänestystulosta ei kannattaisi hankkia katteettomilla lupauksilla. Tuppaavat vaikeuttamaan hallituksen kasaamista ja tuottamaan ärtymystä jäädessään toteutumatta.

Vaikeina aikoina vannotaan talvisodan henkeen ja koko kansakunnan talkoisiin. Odotellessamme uutta hallitusta ja sen vanhusohjelmaa, voimme helposti kaikki osallistua vanhustalkoisiin. Mielestäni omaisolettama on hyvä olettama. On kaikille tappioksi, jos ihmisenä ja lähimmäisenä oleminen ulkoistetaan yhteiskunnalle, joka ulkoistaa sen Roope Ankalle. Katsotaan ihan ensiksi niiden omien vanhustemme perään ja jos voimia riittää, niin pikkuisen naapurinkin suuntaan. Jos voimamme eivät riitä, huudetaan viranomaisia apuun.

Niin pitäisi tehdä myös sen hoitajan, joka jättää vanhuksen yöllä makaamaan lattialle. Siinä tilanteessa hän on vastuussa. Sillä hetkellä vastuussa ei ole paratiisisaarella loikoileva sijoittaja, ei Sipilä, Orpo eikä edes kunnanjohtaja.

Vanhuus onneksi yleensä tulee hitain askelin, jolloin siihen voi totutella asia (menetys, luopuminen) kerrallaan. Joskus vanhuus tulee tapaturman tai sairauden myötä äkkirynnäköllä ja liian aikaisin. Erästä Eino Leinon runovärssyä käytetään usein kuolinilmoituksissa:

edessäni hämäräinen tie,
tuntemattomahan tupaan vie.

Sopii kuoleman tupaan matkatessa, mutta voisiko se kuvata vanhuutta yhtä hyvin. Siintääkö hämäräisen tien päässä Esperin hoivakoti?

Kuivakas elämä a`la Anne

Face-seinälleni pompsahti Oma Aika -lehden juttu, jossa ent. malli, nyk. PR-, viihdehenkilö Anne Kukkohovi puhuu syvällisiä. Hän kertoo äitinsä kuolemasta ja kannattavansa eutanasiaa nähtyään äitinsä kuolevan syöpään.

"Äi­din saat­ta­mi­nen sai ajat­te­le­maan myös omaa elä­mää: mie­luum­min An­ne läh­ti­si toi­min­ta­ky­kyi­se­nä ja täy­den elä­män ko­ke­nee­na kuin eläi­si kau­em­min, mut­ta kui­vak­kain vuo­sin."

 https://omaaikalehti.fi/artikkeli/elan-niin-etten-kadu-jalkikateen-6.147.121117.57c7f98fdc

Minut pysäytti tuo edellä olevan virkkeen kliseinen typeryys yhdistyneenä eutanasiaan. Ensinnäkin se sisältää ajatuksen, että sairaan, vammaisen tai vanhan ihmisen elämä ei ole minkään arvoista. Hän halveksii kuivakkaita vuosia tajuamatta, että monet ihmiset elävät niitä jo nuorena. Hän ei ymmärrä, että täyden elämän kokemiseen voi liittyä myös vanheneminen ja hiljalleen elämästä luopuminen. Ei kai oikeasti kukaan toivo kuolemaa oitis, kun tulee ryppyjä, kremppoja, vaivoja tai pahempiakaan sairauksia? Ei toivo, sillä ihmisellä on käsittämättömän vahva elämänhalu. Jos ei olisi, yli 65-vuotiaiden itsemurhia tapahtuisi joka päivä kymmeniä tai satoja, eikä vain yksi joka toinen päivä.

Jos elää tarpeeksi kauan, tulee vanhaksi. Niin käy Anne Kukkohovillekin. Ei edes botox poskissa estä sitä. Jossain vaiheessa voi olla botoxin sijaan tärkeämpää saada kuivat vaipat. Annen pelkäämä kuivakas elämä voi olla siis jonain päivänä hänelle onnekas tilanne. Uutisten mukaan tällä hetkellä kaikki vanhukset eivät ole kuivakkaan onnekkaita.

Donatella Versace, 63-vuotias vanhuudenpakoilija lähti sutta karkuun, tuli karhu vastaan

Äijäkulttuurisia ilmiöitä

Pumpulitaivas 16.1.2019 Vihdissä M-RT

Uutisia ja epäuutisia tulvii monesta tuutista ja toosasta. Maailmassa sattuu ja tapahtuu, ja saamme siitä tiedon välittömästi. Voimme seurata sohvaperunoina suorana ja  hetki hetkeltä milloin mitäkin kamalaa. Maailman katastrofit, sodat ja nälkä vyöryvät minunkin ehtooboxiini livenä ja ilman sensuuria. Aivoilla on paljon käsiteltävää, kun silmien ja korvien kautta virtaa dataa. Minusta tuntuu kuin omat aivoni eivät ehtisi ohjailla tunteita riittävän nopeasti ja tunteeni ottavat vallan järjeltä. Asun yksin, niinpä minulla ei ole juttukaveria, jonka kanssa voisi diskuteerata heti tuoreeltaan maailman menosta.

Itse en oikein voi niellä sellaisenaan kaikkea, mitä on tarjolla. Haluan ymmärtää asioiden taustoja ja  mittasuhteita. Haluan myös, että syötän itselleni oikeata tietoa. En halua sotkea maailmankuvaani epätieteellisellä sonnanjauhamisella, salaliittoteorioilla, vihapuheella ja ylipäätään arvottomilla ajatuksilla. Tarkoitan tietenkin itselleni arvottomilla. Jokaisella on omat arvonsa ja arvokkuutensa. En myöskään halua kuplautua katselemalla hassunhauskoja kissavideoita, joten pakko se vain on seurata jollain tasolla maailmanmenoa.

Median yhden jutun politiikka sotkee pahasti mittasuhteita. Asia saa suunnattoman kokoluokan, kun sitä on kaikki tiedon- ja epätiedonvälityksen kanavat pullollaan. Sote-uudistus on mainio esimerkki siitä. Vuosikausia kestänyttä jauhantaa suunnitteluvaiheessa olevasta uudistuksesta. Tunnen ihmisiä, jotka syyttävät sote-uudistusta jokaisesta kokemastaan vääryydestä tajuamatta, ettei se ole vielä toteutunut. Media on täyttynyt uhkakuvista, joita sote-uudistus arvellaan aiheuttavan. Ei siis ole oikeasti tapahtunut vielä mitään, mutta saattaa tapahtua.

Lepän käpyjä, Vihdin kk 9.1.2019 M-RT

Tällä hetkellä suomalaisen elämisen mallin täyttää ulkomaalaistaustaisten tekemät seksuaalirikokset. Vähitellen piirtyy mielikuva maasta, jossa valtaa pitävät nuoret turvapaikanhakijamiehet, jotka saalistavat armottomasti raiskaten lapsemme. Poliitikoille Oulun rikosrykäys on vaalien alla kuin paha uni tai onnenkantamoinen riippuen aikaisemmista kannoista turvapaikanhakijoihin. Yhtä säälimättömästi kuin lapsenraiskaaja käy uhrinsa kimppuun, kalmanhajuiselle haaskalle käy niin peruspersu tai sinipersu-Soini  jytkyn kuva silmissään kuin puna-Antit pääministeripuolueunelmissaan.

En yleensä usko salaliittoteorioihin, mutta nyt on mielessäni käynyt ajatus – onko pelkkää sattumaa, että perussuomalaisten riveissä poliisit, vanginvartijat ja sotilashenkilöt ovat yliedustettuina (tai ainakin minusta vaikuttaa siltä), ja että Oulun tapaukset tuotiin näyttävästi julki vaalien alla? Tietenkin se on sattumaa, eihän poliisi voisi toimia jonkin puolueen käsikassarana. Ja tietenkin oli ehdottoman välttämätöntä tiedottaa asiasta.

Vierumäellä 12.1.2019 M-RT

Media mässää ja poliitikot prässää, mutta kuka lohduttaisi pikku Nyytiä?  Mitä seurauksia valtavasta mediahuomiosta seuraa näiden tapausten uhreille - lapsille, teineille ja heidän perheilleen? Ensin he joutuivat kamalan rikoksen uhriksi ja nyt he joutuvat julkisuuden uhriksi. Vaikka heidän nimiään ei paljasteta, he itse ja heidän lähipiirinsä tietävät kyllä, mitä heille on tapahtunut. He eivät unohda sitä ikinä. He tarvitsevat turvaa, rakkautta ja vakuutusta siitä, että maailmassa on paljon hyvää. Ne tytöt, jotka ovat joutuneet kohtalokkaaseen ansaan tupakan ja viinan houkuttelemina, tarvitsevat paljon rakkautta sekä ymmärrystä. Joukossa on varmasti myös alaikäisiä tyttöjä, jotka ovat ihastuneet ja jotka eivät ole tulleet raiskatuksi, mutta he eivät ole ymmärtäneet, että sukupuoliyhteys heidän kanssaan on rikos. "Väärällä tavalla" uhreiksi joutuneita ruoskitaan armottomin sanoin sontasomessa, sillä jokaisen pitää saada tästä ”raadosta” oma makupalansa. Minunkin näköjään, kun tästä kirjoitan jo toista kertaa.

Somerniemellä 14.1.2019 M-RT

Itsessäni viime viikkojen seksuaalirikoksiin liittyvä uutisointi ja muu asioiden käsittely on nostanut esiin ahdistusta ja monia ikäviä muistoja lapsuudesta ja myöhemmän elämäni ajalta. En usko olevani ainoa. Meitä on paljon. Oulun kaupunki vaatii isoja terapiarahoja valtiolta. Kaikki kunnat ovat niiden tarpeessa. Olisivat olleet jo paljon ennen somesaalistusta ja turvapaikanhakijoita. Seksuaalisen väkivallan saama valtaisa huomio saattaa laukaista pahanlaisia takaumia vielä ikäihmisellekin, jota pahuus on koskettanut lapsena. Tellervo Koiviston 90-vuotispäivän haastattelussa saimme tästä liikuttavan esimerkin. Hänen tuskansa on vieläkin veres.

Vierumäki 12.1.2019 M-RT

Minua ahdistaa erityisesti se, että tarvittiin turvapaikanhakijat raiskaamaan suomalaisia tyttöjä ja naisia ennen kuin poliittiset päättäjät presidenttiä myöten heräsivät vaatimaan toimenpiteitä lasten ja naisten suojelemiseksi. Eikä se pelkästään ahdista minua, vaan suorastaan raivostuttaa. Ne naiset ja lapset, jotka ovat tulleet kantasuomalaisen pahoinpitelemiksi ja raiskaamiksi, ovat ikään kuin kakkosluokan kaltoinkohdeltuja. Meillä ei ole väliä ja se on suomalaisen kulttuurin ominaispiirre. Äijäkulttuurin. Meillä ei ole etenkään poliittista väliä. Meillä ei ole väliä edes presidentin tai pääministerin silmissä, sillä emme sovi heidänkään poliittiseen agendaansa.

Viime viikolla oli lehdessä uutisointi Oulussa oikeuskäsittelyyn edenneestä tapauksesta, jossa pohjoispohjanmaalainen toimitusjohtaja oli pahoinpidellyt alaisiensa lisäksi vaimoaan, joka oli kaksi viikkoa aikaisemmin synnyttänyt miehelle keisarinleikkauksella lapsen. Mielestäni tämän tapauksen julmuus ylittää jo käsityskyvyn, mutta kiinnostaako presidenttiä? Tai mediaa? Tai somea? Tai Suomen Sisun perussuomalaista kodinturvajoukon johtajaa?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005966929.html

Kello-Pelmannin mökki Vihdin kk, 9.1.2019 M-RT

Löysin mielenkiintoisen jutun sanomalehti Kalevasta. Siinä kerrotaan turvakodeista, joiden määrä on lisääntynyt seisemällä sen jälkeen, kun

"turvakodit siirtyivät valtiolle heinäkuussa 2015, jolloin Istanbulin sopimus tuli voimaan. Sopimus sisältää määräykset naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemisestä ja poistamisesta, uhrien suojelemisesta sekä väkivallan tekijöiden saattamisesta edesvastuuseen. Suomi ehti saada kansainvälisiltä toimijoilta useita huomautuksia siitä, että toimet naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi olivat riittämättömiä."

Tarvittiin siis Istanbulin sopimus ja nohittelua maailmalta suomalaisten naisten turvallisuuden nostamiseksi. No, kertoohan tämäkin siitä äijäpolitiikasta, jota harrastaa myös naispäättäjät.

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/turvakotien-asiakasmaarat-jatkavat-nousuaan-turvaan-saatetaan-lahtea-kauaskin-jo-ennen-kuin-tilanne-on-todella-paha/

Me too -kampanja toi muassaan paljon hyvää ja toivottavasti Oulun paholaisringin paljastuminen tuo muassaan paljon hyvää. Jospa suomalaiseen naisiin kohdistuvaan väkivaltakulttuuriin saataisiin pikku hiljaa muutosta.

Onneksi Suomessa on kuitenkin paljon kaunista ja arvokasta. Asumme turvallisessa ja tasa-arvoisessa kulttuurissa. Siihen meidän täytyy uskoa ja saada myös taimella olevat naisemme uskomaan. Heille täytyy opettaa turvataitoja asiallisesti ja kiihkottomasti ilman poliittisia tarkoitusperiä.

Hyi hitto vieköön, voiko olla alhaisempaa olentoa kuin lapsen raiskauksesta poliittista hyötyä saalistava poliitikko? Voi tietenkin. Se raiskaaja.

Vihdin kirkonkylässä 9.1.2019 M-RT