Äijäkulttuurisia ilmiöitä

Pumpulitaivas 16.1.2019 Vihdissä M-RT

Uutisia ja epäuutisia tulvii monesta tuutista ja toosasta. Maailmassa sattuu ja tapahtuu, ja saamme siitä tiedon välittömästi. Voimme seurata sohvaperunoina suorana ja  hetki hetkeltä milloin mitäkin kamalaa. Maailman katastrofit, sodat ja nälkä vyöryvät minunkin ehtooboxiini livenä ja ilman sensuuria. Aivoilla on paljon käsiteltävää, kun silmien ja korvien kautta virtaa dataa. Minusta tuntuu kuin omat aivoni eivät ehtisi ohjailla tunteita riittävän nopeasti ja tunteeni ottavat vallan järjeltä. Asun yksin, niinpä minulla ei ole juttukaveria, jonka kanssa voisi diskuteerata heti tuoreeltaan maailman menosta.

Itse en oikein voi niellä sellaisenaan kaikkea, mitä on tarjolla. Haluan ymmärtää asioiden taustoja ja  mittasuhteita. Haluan myös, että syötän itselleni oikeata tietoa. En halua sotkea maailmankuvaani epätieteellisellä sonnanjauhamisella, salaliittoteorioilla, vihapuheella ja ylipäätään arvottomilla ajatuksilla. Tarkoitan tietenkin itselleni arvottomilla. Jokaisella on omat arvonsa ja arvokkuutensa. En myöskään halua kuplautua katselemalla hassunhauskoja kissavideoita, joten pakko se vain on seurata jollain tasolla maailmanmenoa.

Median yhden jutun politiikka sotkee pahasti mittasuhteita. Asia saa suunnattoman kokoluokan, kun sitä on kaikki tiedon- ja epätiedonvälityksen kanavat pullollaan. Sote-uudistus on mainio esimerkki siitä. Vuosikausia kestänyttä jauhantaa suunnitteluvaiheessa olevasta uudistuksesta. Tunnen ihmisiä, jotka syyttävät sote-uudistusta jokaisesta kokemastaan vääryydestä tajuamatta, ettei se ole vielä toteutunut. Media on täyttynyt uhkakuvista, joita sote-uudistus arvellaan aiheuttavan. Ei siis ole oikeasti tapahtunut vielä mitään, mutta saattaa tapahtua.

Lepän käpyjä, Vihdin kk 9.1.2019 M-RT

Tällä hetkellä suomalaisen elämisen mallin täyttää ulkomaalaistaustaisten tekemät seksuaalirikokset. Vähitellen piirtyy mielikuva maasta, jossa valtaa pitävät nuoret turvapaikanhakijamiehet, jotka saalistavat armottomasti raiskaten lapsemme. Poliitikoille Oulun rikosrykäys on vaalien alla kuin paha uni tai onnenkantamoinen riippuen aikaisemmista kannoista turvapaikanhakijoihin. Yhtä säälimättömästi kuin lapsenraiskaaja käy uhrinsa kimppuun, kalmanhajuiselle haaskalle käy niin peruspersu tai sinipersu-Soini  jytkyn kuva silmissään kuin puna-Antit pääministeripuolueunelmissaan.

En yleensä usko salaliittoteorioihin, mutta nyt on mielessäni käynyt ajatus – onko pelkkää sattumaa, että perussuomalaisten riveissä poliisit, vanginvartijat ja sotilashenkilöt ovat yliedustettuina (tai ainakin minusta vaikuttaa siltä), ja että Oulun tapaukset tuotiin näyttävästi julki vaalien alla? Tietenkin se on sattumaa, eihän poliisi voisi toimia jonkin puolueen käsikassarana. Ja tietenkin oli ehdottoman välttämätöntä tiedottaa asiasta.

Vierumäellä 12.1.2019 M-RT

Media mässää ja poliitikot prässää, mutta kuka lohduttaisi pikku Nyytiä?  Mitä seurauksia valtavasta mediahuomiosta seuraa näiden tapausten uhreille - lapsille, teineille ja heidän perheilleen? Ensin he joutuivat kamalan rikoksen uhriksi ja nyt he joutuvat julkisuuden uhriksi. Vaikka heidän nimiään ei paljasteta, he itse ja heidän lähipiirinsä tietävät kyllä, mitä heille on tapahtunut. He eivät unohda sitä ikinä. He tarvitsevat turvaa, rakkautta ja vakuutusta siitä, että maailmassa on paljon hyvää. Ne tytöt, jotka ovat joutuneet kohtalokkaaseen ansaan tupakan ja viinan houkuttelemina, tarvitsevat paljon rakkautta sekä ymmärrystä. Joukossa on varmasti myös alaikäisiä tyttöjä, jotka ovat ihastuneet ja jotka eivät ole tulleet raiskatuksi, mutta he eivät ole ymmärtäneet, että sukupuoliyhteys heidän kanssaan on rikos. "Väärällä tavalla" uhreiksi joutuneita ruoskitaan armottomin sanoin sontasomessa, sillä jokaisen pitää saada tästä ”raadosta” oma makupalansa. Minunkin näköjään, kun tästä kirjoitan jo toista kertaa.

Somerniemellä 14.1.2019 M-RT

Itsessäni viime viikkojen seksuaalirikoksiin liittyvä uutisointi ja muu asioiden käsittely on nostanut esiin ahdistusta ja monia ikäviä muistoja lapsuudesta ja myöhemmän elämäni ajalta. En usko olevani ainoa. Meitä on paljon. Oulun kaupunki vaatii isoja terapiarahoja valtiolta. Kaikki kunnat ovat niiden tarpeessa. Olisivat olleet jo paljon ennen somesaalistusta ja turvapaikanhakijoita. Seksuaalisen väkivallan saama valtaisa huomio saattaa laukaista pahanlaisia takaumia vielä ikäihmisellekin, jota pahuus on koskettanut lapsena. Tellervo Koiviston 90-vuotispäivän haastattelussa saimme tästä liikuttavan esimerkin. Hänen tuskansa on vieläkin veres.

Vierumäki 12.1.2019 M-RT

Minua ahdistaa erityisesti se, että tarvittiin turvapaikanhakijat raiskaamaan suomalaisia tyttöjä ja naisia ennen kuin poliittiset päättäjät presidenttiä myöten heräsivät vaatimaan toimenpiteitä lasten ja naisten suojelemiseksi. Eikä se pelkästään ahdista minua, vaan suorastaan raivostuttaa. Ne naiset ja lapset, jotka ovat tulleet kantasuomalaisen pahoinpitelemiksi ja raiskaamiksi, ovat ikään kuin kakkosluokan kaltoinkohdeltuja. Meillä ei ole väliä ja se on suomalaisen kulttuurin ominaispiirre. Äijäkulttuurin. Meillä ei ole etenkään poliittista väliä. Meillä ei ole väliä edes presidentin tai pääministerin silmissä, sillä emme sovi heidänkään poliittiseen agendaansa.

Viime viikolla oli lehdessä uutisointi Oulussa oikeuskäsittelyyn edenneestä tapauksesta, jossa pohjoispohjanmaalainen toimitusjohtaja oli pahoinpidellyt alaisiensa lisäksi vaimoaan, joka oli kaksi viikkoa aikaisemmin synnyttänyt miehelle keisarinleikkauksella lapsen. Mielestäni tämän tapauksen julmuus ylittää jo käsityskyvyn, mutta kiinnostaako presidenttiä? Tai mediaa? Tai somea? Tai Suomen Sisun perussuomalaista kodinturvajoukon johtajaa?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005966929.html

Kello-Pelmannin mökki Vihdin kk, 9.1.2019 M-RT

Löysin mielenkiintoisen jutun sanomalehti Kalevasta. Siinä kerrotaan turvakodeista, joiden määrä on lisääntynyt seisemällä sen jälkeen, kun

"turvakodit siirtyivät valtiolle heinäkuussa 2015, jolloin Istanbulin sopimus tuli voimaan. Sopimus sisältää määräykset naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemisestä ja poistamisesta, uhrien suojelemisesta sekä väkivallan tekijöiden saattamisesta edesvastuuseen. Suomi ehti saada kansainvälisiltä toimijoilta useita huomautuksia siitä, että toimet naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi olivat riittämättömiä."

Tarvittiin siis Istanbulin sopimus ja nohittelua maailmalta suomalaisten naisten turvallisuuden nostamiseksi. No, kertoohan tämäkin siitä äijäpolitiikasta, jota harrastaa myös naispäättäjät.

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/turvakotien-asiakasmaarat-jatkavat-nousuaan-turvaan-saatetaan-lahtea-kauaskin-jo-ennen-kuin-tilanne-on-todella-paha/

Me too -kampanja toi muassaan paljon hyvää ja toivottavasti Oulun paholaisringin paljastuminen tuo muassaan paljon hyvää. Jospa suomalaiseen naisiin kohdistuvaan väkivaltakulttuuriin saataisiin pikku hiljaa muutosta.

Onneksi Suomessa on kuitenkin paljon kaunista ja arvokasta. Asumme turvallisessa ja tasa-arvoisessa kulttuurissa. Siihen meidän täytyy uskoa ja saada myös taimella olevat naisemme uskomaan. Heille täytyy opettaa turvataitoja asiallisesti ja kiihkottomasti ilman poliittisia tarkoitusperiä.

Hyi hitto vieköön, voiko olla alhaisempaa olentoa kuin lapsen raiskauksesta poliittista hyötyä saalistava poliitikko? Voi tietenkin. Se raiskaaja.

Vihdin kirkonkylässä 9.1.2019 M-RT