Ei pöllömpi viikko

Eduskuntatalon kupeesta ja Vihdin hautausmaalta

Hetkeä ennen talviuntaan/kuolemaansa kukat, puut ja koko luonto kukoistavat heittääkseen hyvästit. Katri Vala: Kukkiva Maa

Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,

terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien -
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
värisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!

Runon sanomalla yritän lohduttautua hetkinä, jolloin tuntuu, että elämän haaveet ja toiveet varisevat kuin syksyn lehdet maahan unohduksen syliin. Mitä siitä, onhan kukittu kerta! On paistanut aurinko suoraan sydämen värisevään pohjaan asti!

Ilta-aurinkokin lämmittää ihan mukavasti.

Kävin toissa sunnuntaina ystäväni kanssa Pusulan Keräkankareen ulkoilualueella sienimetsällä. Keräkankare on mielenkiintoinen retkeilykohde, joka kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan.Sää oli lämmin ja aurinkoinen. Vaihteleva, kumpuileva kangasmaasto, hapekas ilma ja sieniä siellä, täällä sekä pohdiskelua siitä sun tästä. Se oli hyvä päivä. Emme kaikin ajoin olleet ns. kartalla, joten viivyimme skutsissa yli neljä tuntia, ja askelmittariin kertyi 16 000 askelta. Se ei haitannut, sillä harhapoluilta sieniä löytyi lisää. Kun pääsin kotiin, kahvi maistui erikoisen hyvältä. Loppuilta ja seuraava aamu sujuivat kuin tönkkösuolatulla muikulla.
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Kerakankare_ja_Kylmalahde(5718)
Eläkeläisellä ei ole päivän lepoa, ei yön rauhaa. Heti seuraavana päivänä olin Helsingissä Naisten treffien porukan mukana opastetulla tutustumiskierroksella Eduskuntatalossa. Olen halunnut tutustua taloon jo vuosikymmeniä, mutta ei ole tullut mennyksi. Nyt oli helppoa, kun vierailu oli valmiiksi pedattu. Turvatarkastus oli samanlainen kuin lentokentillä, ja nimemme oli toimitettu etukäteen tarkastelua varten. Saimme oppaaksi mainion miehen tiedotusosastolta. Nimeä en ikävä kyllä muista.

Hän kertoili rakennuksen ja eduskunnan historiasta. Käväisimme hallituksen käytävällä, jonka

Aimo Tukiainen: Ville pahalla päällä

erikoisuutena on Eduskuntatalon viimeinen naisten huone, joita alun perin oli talossa kolme. Naisten huoneiden tarkoituksena oli taata naiskansanedustajille rauhalliset tilat, jotta he voisivat suojautua julkisuudelta ja miesten katseilta, levätä ja tavata muita naiskansanedustajia. Miesten katseilta suojautumisesta tuli mieleeni välittömästi Me too -kampanja. Naisten huoneen ikkunalla tönötti hellyttävä Aimo Tukiaisen veistos Ville pahalla päällä.

Istuntosalin yleisölehterillä istuimme pitkään ja oppaamme vastaili kysymyksiin ja kertoili hauskoja juttuja kansanedustajista ja heidän työstään. Seurueestamme eräs rouva oli huolissaan istuntosalissa ilmenevästä levottomuudesta ja kurittomuudesta. Oppaamme sanoi, että nyt on talossa sellainen emäntä, joka pystyy pitämään kuria. Paula Risikosta on helppo uskoa tuo luonnehdinta.




Uudet edustajat joutuvat istumaan takariviin ja pääsevät vuosien myötä alaspäin riveillä, kunnes voivat saavuttaa ensimmäisen rivin. Oppaamme kertoi Ben Zyskowiczin olevan poikkeus, joka ei ole halunnut eturiviin, vaikka sinne hän jo pääsisi työvuosiensa perusteella. Hän haluaa istua kolmannella rivillä tietyssä paikassa, sillä siihen kohdistuvat joka suunnasta televisiokamerat. Luulenpa, että hänen on myös helpompi huudella kuuluisia välihuutojansa, kun ei istu ihan edessä. Kuulimme jonkun anekdootin myös Teuvo Hakkaraisesta jne. Sellaisia vekkulipoikia siellä eduskunnassa.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli mieltä ylentävän piristävä ja entistetty eduskuntatalo on kaunis ja arvokas olematta liian pompöösi. Suomelle juuri parahultainen.
https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/eduskunnan_talot_ja_taide/sivut/default.aspx

Viikkooni mahtui myös käynnit hautausmaalla, suuhygienistillä  ja seulontamammografiassa. Jotain hyötyäkin on iän tuomasta maan vetovoimasta. Siis siellä mammografiassa. Kuvattavat kohteet on helppo pläjäyttää kuvauslevyjen väliin.

https://roosanauha.syopasaatio.fi/roosa-nauha-paiva/

Viikonloppuna minulla oli erään vertaisryhmän tapaaminen Turussa. Yövyimme Park -hotellissa, joka on viime vuosisadan alussa yksityisomistukseen rakennettu jugend-tyylinen asuintalo. Erinäisten vaiheiden jälkeen se on päätynyt hotelliksi. Sisustus ei ole ihan tavanomainen, sillä omistajapariskunta on aikaisemmin tehnyt antiikkikauppaa. Joka paikka on täynnä erilaista tavaraa. Kaikki ei ehkä antiikkia, eikä kaikki pysy ihan hyvässä tyylissäkään, mutta kokonaisuus on mieltä kiihottava. Hotelli ei ole ainakaan steriilin tylsä. Minä yövyin huoneessa, jonka nimi on Metsästäjän huone. Siellä on täytetty haukka ja kaksi ”pyssyä” ristissä seinällä. Hotellissa työskentelee 50-vuotias papukaija nimeltään  Jaakko. Omistajapariskunnasta ja Jaakosta on hauska juttu arvovaltaisessa Duodecim -julkaisussa.

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/23/duo14050
https://www.parkhotelturku.fi/

Kuljimme lauantaina Aurajoen rantaa tutustuen Turkuun. Tuomiokirkkoon poikkesimme sisälle asti. Siellä oli vihkiminen lopuillaan ja odottelimme porstuassa sen päättymistä. Vihittävänä oli keski-ikäinen pariskunta, jolla oli  liuta teinejä ympärillään. Ehkä tilaisuudessa perustettiin fuusio-uusioperhe. Toivottavasti vihittävät sanoivat "tahdon" myös toistensa lapsille ja toisen lapset "tervetuloa" uudelle perheenjäsenelle ja tämän lapsille. Avioliitto on huima seikkailu ja uusioperheen liitto on seikkailu potenssiin n. tuhat.

Vihkimispaikkana Turun tuomiokirkko on suuri. Eteisestä katsoen näytti kuin siellä olisi ollut muutama henkilö vihittävien lisäksi, mutta vihkiparin perässä kirkosta purkautui ulos 150 juhlavierasta (kysyin määrää vahtimestarilta).


Sunnuntaina vierailimme Hirvensalossa Pyhän Henrikin Ekumeenisessa Taidekappelissa, joka on syntynyt kansalaishankkeena. Rahaa on kerätty ja kerätään edelleen erinäisin keinoin. Kirkon penkit tietenkin "myytiin" jo alkumetreillä. Lopuksi "myytiin" nuo komeat kaaret kymppitonnin hintaan per kappale. Vink, vink yksi kaari on vielä jäljellä. Ostajien nimet olivat näkyvillä penkkeihin ja kaariin asennetuissa laatoissa. Vapaaehtoisten työpanoksella on suuri merkitys. Ekumeniaa edustaa seitsemän eri kirkkokuntaa. Taidekappeli antaa tilaa kirkollisten tilaisuuksien lisäksi taiteelle – kuville, sävelille, sanoille.


Jorma Hynninen avaa tällä viikolla oman taidenäyttelynsä ja laulaa siinä ohessa. Oppaanamme toimi taiteilija ja pappi Hannu Konola, joka on kappeli-idean isä. Hän on persoonana savolaisoloisen värikäs, joka ei peittele kynttiläänsä vakan alle. Kappelin arkkitehtuuri on itsessään taideteos, jota ei kannata yrittää selittää sanoin. Se täytyy kokea. Uskovainen kokee todennäköisesti pyhän hengen läsnäolon ja epäuskovainen mykistyy suomalaisen männyn ja puusepän työn sekä arkkitehtien ja taiteilijoiden ammattitaidon edessä.

https://www.taidekappeli.fi/

Päätimme viikonloppumme lokoisasti museo Aboa Vetuksen ravintolassa, jonka brunssi oli runsas ja ammattilaisten valmistama. Ihania makuja, mausteita ja yrttejä, paljon kasvikuntaa ja hyvää leipää sekä loppuähkeeksi melkoinen jälkiruokavalikoima vanhan keskiaikaisen Turun raunioiden keskellä.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:K%C3%A4llare,_Aboa_Vetus_Ars_Nova.jpg

Ystäviä, vertaistukea, keskustelua, kehonhuoltoa, taidetta, historiaa. Metsästä Helsingin Eduskuntataloon ja Turun katedraaliin. Ei pöllömpi viikko. Oikeastaan oli papukaijampi. Onneksi kuukausi vaihtui jo, ja eläke kopsahti taas tilille.