keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kehon ja mielen voimavarat

Auringonlasku Peurunkajärven yllä 10.10.2018
Vietin viisi päivää Neuroliiton järjestämällä Kehon ja Mielen voimavarat -sopeutumisvalmennuskurssilla Peurungan kylpylähotellissa Laukaalla. Kurssin omavastuuosuus oli vain 12,00 euroa per vuorokausi täysihoidossa, joten suuret kiitokseni Neuroliitolle osallistumiseni mahdollistamisesta. Kuntoutuksen kohderyhmänä oli MS-potilaat ja harvinaisia neurologisia sairauksia sairastavat eli Harnes-potilaat. Itse kuulun jälkimmäisiin. Kurssin ohjaajina toimivat Neuroliiton kuntoutussuunnittelija, fysioterapeutti Pirkko Hämäläinen ja psykologi Minna Koivuranta.
https://neuroliitto.fi/
https://peurunka.fi/

Kurssin otsikon mukaisesti kartoitimme ja etsimme voimavarojamme teorian, keskustelun ja erilaisten tehtävien sekä kehollisten menetelmien avulla.

Selviytymisen nelikenttä

Selviytymisen nelikentän avulla pohdimme olevaa ja tulevaa tilannettamme. A4 -paperi jaetaan ristikoidaan neljään osaan. Vasemman yläkentän nimi on Haasteeni tänä päivänä ja alemman kentän nimi on Selviydyn itse. Oikean yläkulman otsikkona on Huoleni tulevaisuudesta ja alakentän otsikko Tarvitsen apua.

Itse löysin kaikkiin lokeroihin paljon asioita, jotka liittyvät sairauteeni, mutta myös muihin elämän asioihin. Haasteisiini kuuluvat raskaat kotityöt omassa sekä äitini huushollissa. Omaa vointiani ajatellen se on sellaista rajanvetoa sen välillä, mikä on viisasta ja mikä hulluutta. Jokapäiväiseen haasteeseen liittyy kivun ja säryn kanssa tasapainoilu.

Kiitollisena täytin selviydyn itse lokeroa, sillä selviydyn elämän perusasioista hyvin ja itsenäisesti. Asiat voisivat olla paljon huonommin.

Kolmas lokero Huoleni tulevaisuudesta täyttyi myös helposti. Liikuntakyvyn menetys, karmeat tuskat, toisten armoille ja taakaksi jääminen, raha-asiat ja yksinäisyys löytyvät listaltani. Nämä ovat itsekkäitä huoliani. Jos laajennan piiriä, listaa rupeaa syntymään toista metriä helposti.

Tarvitsen apua lokerossa minulta löytyy raskaat työt ja tyhmät asiat. Tyhmät asiat tarkoittavat sellaisia pikkujuttuja, joita en voi kaularankani tai käteni toimintaongelman vuoksi tehdä, esim. lampun vaihtaminen kattovalaisimeen.

Suosittelen selviytymisen nelikentän tekemistä kaikille omista asioistaan kiinnostuneille.

Voimavaramme auttavat arjessa

Rakensimme kurssilla voimavarapuun, jonka oksiksi tulivat sosiaaliset, fyysiset ja psyykkiset voimavarat. Hedelmiksi/lehdiksi oksille kerättiin asioita, jotka itse kullakin kasvattavat voimavaroja. Itse koen, että oman voimavarapuuni juuria lannoittaa elämänarvoni ja persoonani, joka on syntynyt elämänkoulusta, ympäristötekijöistä ja vähän geeneistäkin. Kaikki niistä kumpuava ei ravitse voimavarapuutani, mutta yritän oppia laimentamaan huonon lannoitteen vaikutusta.
Jokikunnalla 15.10.2018

Sosiaalisia voimavaroja kerään tietysti lasten, lastenlasten, muiden läheisten ja ystävien avulla. Yhteisölliset harrastukset ja tapahtumat sekä kaikenlaiset kontaktit, joissa olen ihmisten kanssa tekemisissä, raksuttavat plussaa hyvinvointiini. 

Psyykkisiä voimavaroja kerään rentoutumalla telkkarin seurassa, kirjoittamalla, kuuntelemalla radiota, lukemalla kirjaa, kävelemällä luonnossa ja opiskelemalla uusia juttuja sekä harrastamalla kulttuuririentoja. Omien rajojen asettaminen, itsensä hyväksyminen, jollei suorastaan rakastaminen ja eläminen sovussa ympäristön kanssa luovat hyvää mieltä ja antavat voimaa. Kuntoutuskurssi Peurungalla kartutti erinomaisesti henkisiä voimavarojani.

Fyysisiä voimavaroja on teoriassa helppo kasvattaa. Käytäntö kohdallani hieman tökkii. Terveydellistä kannalta ikihaasteisiini kuuluvat painonhallinta ja liikunnan ylläpitäminen. Ne eivät suju minulta itsekseen, vaan koko ajan minun pitää itseäni Kalle Päätalon sanoja lainaten ”nohittaa”. Ruoka maistuu minulle mainiosti ja liikunnan harjoittamisesta tulen kipeäksi, joten kiusaus jäädä sohvaperunaksi popsimaan itsesääliruokaa on aina vaanimassa. Fyysisten voimavarojen peruskivet ovat: liikunta, lepo, hyvä uni ja terveellinen ravinto. Helppoa kuin nakin syöminen. Hupsista, sehän juuri pitäisikin lopettaa.

Kakka-juttu

Fysioterapeuttimme Pirkko piti meille lyhyen, realistisen esityksen aiheesta suolemme ja mitä siellä tapahtuu, kun ruokimme sitä valkoisella sokerilla ja jauholla sekä punaisella lihalla ja lihajalosteillaHyvät suolistobakteerit eivät saa tarpeeksi niille sopivaa kuitupitoista, värikästä safkaa kuten kasviksia, täysviljaa ja marjoja, ja tämän seurauksena ne kuolevat. Antibiooteilla voidaan täydentää Hyvis-bakteerien joukkotuhoa.

Pahikset sitä vastoin oikein riehaantuvat, kun saavat paljon maukasta lihasokerimössöä. Pahat pöpöt vahingoittavat suolen pintaa, minkä jälkeen suoli falskaa ja verenkiertoon leviää epäsuotavaa materiaalia, joka aiheuttaa sen ns. hiljaisen eli matala-asteisen tulehduksen koko elimistöön aiheuttaen kenties mm. diabetesta, sydän-verisuonitauteja, Alzheimeria, Parkinsonia, masennusta tai ainakin huonontaa elämänlaatua ja -vireyttä. Ruumiinavauksessa on löydetty jonkun vainajan suolistosta jopa 4,5 kiloa pahoja pöpöjä. Ei ihme, että tyyppi joutui patologin pöydälle.

Ulosteensiirrosta on tullut uusi hoitomenetelmä antibiooteista johtuvan veriripulin nujertamisessa ja siitä toivotaan hoitoa muihinkin suolistosairauksiin. Tulevaisuuden visiossa nähdään kakkapankkeja, joihin talletetaan pahan päivän varalle omaa kakkaa tilanteessa, jolloin suolistofloora on vielä terveellä tolalla. Näen jo mainoksen: Turvaa vanhuutesi, avaa kikkaretili kakkapankissa. Aiheesta lisää Helsingin yliopiston molekyylimikrobiologian dosentti Anne Salosen haastattelusta.
https://www.is.fi/kukatjamehilaiset/art-2000001935893.html

Fysioterapeuttimme mukaan normaalikokoinen naisihminen syö vuodessa noin 700 kiloa ruokaa, joten ei ole ollenkaan yhdentekevää, mitä sitä lappaa kitusiinsa. Hän lievensi tilannetta kuitenkin kertaamalla sen helpottavan 80/20 säännön. Siis, kun syö 80 %:sti viisaasti, voi 20 %:sti olla epäviisas. No, Elon laskuopin mukaan 20 prossaa seitsemästäsadasta on 140. Sehän on valtava määrä pullamössöä vuodessa, joten Keep smiling! Alla olevasta linkistä löytyy mielestäni hyvä esitys suolistobakteereista ja ruokavaliosta, joka ehkäisee matala-asteista tulehdusta.
https://docplayer.fi/25882022-Tulehdusta-vahentava-ruokavalio-marja-vanhala-ft-laillistettu-ravitsemusterapeutti-odl-liikuntaklinikka.html


Sietoikkunan laajentaminen

Vaikean sairauden diagnoosin saaminen tai sairauden pahenemisvaihe aiheuttaa yleensä äkillisen trauman. Krooninen, vakava sairaus voi aiheuttaa pitkäaikaisen traumatilanteen. Psykologimme Minna avasi meille sietoikkuna -käsitettä, jolla kuvataan trauman aiheuttaman pitkäaikaisen stressin vaikutusta. 

Meillä on oma, yksilöllinen sietoikkunnamme, jonka karmien sisällä voimme kestää elämän stressaavia tilanteita. Voimme joutua kuitenkin tietyissä tilanteissa oman ikkunamme ulkopuolelle, eli stressitilaan. Tuolloin käynnistyy pakene tai taistele -tilanne. Taistelu vie meidät ylivireystilaan ja pakeneminen alivireystilaan. Jos olemme toistuvasti tai liian kauan sietoikkunamme ulkopuolella, voi se johtaa sietoikkunan kapeutumiseen, jonka jälkeen kestämme jatkossa yhä vähemmän painetta ja pienetkin asiat saavat meidän pois tolaltamme.
https://www.peiliconsulting.fi/ajankohtaista/artikkelit/elamanhallinta-ja-stressi/

Sietoikkunaa voi itse laajentaa. Tarvitaan fundeeraamista tai oikeastaan tunnetaitoja eli tunteiden tiedostamista, tunnistamista ja ilmaisua sekä voimavarapuun hedelmiä auttamaan tasapainon säilyttämisessä. Pohdimme pienryhmissä Minnan antamaa Pidäteltyjen tunteiden muuntuminen -mallia.
alkuperäislähde: Pehr Charpentier
Terveyskylän sivustolta löytyy harvinaissairaille omat sivut, joista löytyy tuo yllä oleva kuva sanoitettuna sekä myös hoitokeinoja tilanteeseen: Ilmaisemattomat perustunteet voivat pidäteltyinä muuntua ärtymykseksi, vihaksi, raivoksi tai kateudeksi. Pitkään tukahdetut tunteet voivat ilmetä jännityksenä, masennuksena, ahdistuksena, tuskaisuutena, katkeruutena tai kyynisyytenä. Voimme peitellä tunteitamme ja piilottaa ne ylireippauden tai ylipirteyden naamion taakse tai työnarkomaniaan. Pitkittynyt tunteiden peittäminen voi johtaa fyysiseen tai psyykkiseen oireiluun. Päihteiden käyttö, ylensyönti, shoppailu yli varojen tai itsetuhoinen käyttäytyminen eivät ole positiivia tunteiden ilmaisu- tai purkutapoja. Taide, kulttuuri, luonto tai liikunta voivat olla väylä omiin tunteisiimme ja hyviä tapoja ilmaista itseämme.
https://www.terveyskyla.fi/harvinaissairaudet/itsehoito/sairaus-sai-nimen/tunteet

Kehoa ei voi erottaa mielestä, eikä mieltä kehosta

Pelkkien tunteiden pohdiskelu ei riitä, vaan keho on otettava käsittelyyn mukaan, sillä traumakokemus vie ihmiseltä ”jalat alta”. Kehollisen minän perustana on kokemus omien jalkojen kantamisesta ja niihin luottamisesta. Vaikeus luottaa omaan kehoon ja sen tukipintaan sekä antautua maan vetovoimalle näkyy seisten ja selin makuulla ylimääräisenä kehon kannatteluna ja valmiustilana eli jännityksenä. Tuo "jalat alta" kokemus on totisesti tuttua minullekin. Shokkitilanteessa tunne on todellinen. Jaloista häviää voima ja ne eivät kanna. On pakko ottaa tukea jostakin, istuutua tai heittäytyä pötkölleen.
https://dissociation.fi/2017/11/01/kehollinen-kokemus-voimavaraksi/

Tunteet tuntuvat fyysisenä kokemuksena, jonka aiheuttajana voi olla eri yhdistelmä välittäjäaineita ja hormoneja eli tunne on kemiallinen reaktio. Endorfiinit liittyvät iloon, adrenaliini pelkoon ja oksitosiini mielihyvään. Muutama viikko
sitten Kiihtelysvaaralla paloi kirkko, ja seurakunnan kiinteistömestari pelasti palavasta kirkosta ison alttaritaulun, jota ei yhden ihmisen ajateltu pystyvän kantamaan. Uskovaiset selittivät tapausta avuksi tulleella enkelillä. Tieteellinen selitys on taistele -tilanteessa erittynyt adrenaali, joka voi antaa valtaisat voimat vaaratilanteessa.







Fysioterapeuttimme Peurungassa ohjasi meille järven rannalla luontojoogaa, jonka lopuksi halasimme puita. Toinen kehoharjoitus oli itselleni aivan merkillisen ihana kokemus. Siinä kohdistettiin piikkipallon avulla harjoitusta lihaskalvoihin eli faskioihin. Harjoituksen jälkeen lihakseni ja selkärankani olivat aivan erikoisella tavalla rentoutuneet ja tuntuivat olevan tasapainossa keskenään. Ohjelmassa luki tämän kohdalla Kehotyöskentelyä, hermostollinen itsesäätely. Ostin piikkipallon ja olen jo kaksi kertaa tehnyt harjoituksen kotona yhtä nautinnollisin tuloksin.

Piikkipallo pakaran alla rentouttaa kummasti.


Mindfulness-kouluttaja Tiia Knuutinen toteaa Hellä Mieli -sivustollaan "Joillakin ihmisillä ylivireys ja ahdistuneisuus aiheuttavat myös jännitys- ja paniikkioireita. Jatkuvassa ylivireystilassa oleva keho alkaa horjuttaa ihmisen perusturvallisuuden tunnetta. Luottamus elämään lähtee kehosta. Perusturvallisuuden tunne lähtee kehosta. Kun keho on tasapainossa, ei myöskään aivot ole jatkuvassa (virheellisessä) hälytystilassa. Kun kehomme rentoutuu, luottamus elämään lisääntyy." Tuo ajatus on helppo allekirjoittaa. Paniikissa ei ole turvallinen olo.
https://www.hellamieli.fi/luottamus-elamaan-lahtee-kehosta/#

Kehonsa voi saattaa ylivireään tilaan omalla toiminnallaan. Tupakointi sekä liiallinen alkoholin, kahvin ja energiajuomien lipittäminen sekä valvominen ajavat helposti koko kropan stressiin. Kemiasta siis siinäkin taas kyse. Viime aikoina on paljon puhuttu myös älylaitteiden stressaavasta vaikutuksesta.
 Kaikenlaista siis opin viiden päivän aikana Peurungassa. Bonuksena tietysti mukava vertaistuki, ammattillisesti pätevät ja empaattiset kurssin ohjaajat ja kylpylän palvelut. Eräs tehtävämme oli käydä luonnossa kuvaamassa voimavarakuva itselle. En silloin oikein onnistunut löytämään sopivaa kohdetta, mutta kävin muutama viikko sitten Vihdin Rokokalliolla ja sieltä löytyy voimauttavaa luontoa kuvattavaksi.

Kaikki kurssimme osallistujat nimesivät luonnon suureksi voimavarakseen ja se  onkin oiva valinta. Löysin Marjo Jäärnin ja Jatta Korhosen opinnäytetyön nimeltään Voimaa luonnosta! - luonnossa tehtäviä tietoisen läsnäolon harjoitteita kivun hallinnassa. He toteavat "On sanottu, että pysyvät ja vanhat luontoelementit, kuten jylhät kalliot ja vanhat puut, lisäävät turvallisuuden tunnetta. Ne symbolisoivat pysyvyyden ja jatkuvuuden tunnetta."
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/116459/Jaarni_Marjo_%20Korhonen_Jatta.PDF?sequence=1

Rokokalliolla 6.10.2018









4 kommenttia:

  1. Olipa hieno kurssikokemus sinulla! Kuulosti kovin erilaiselta kuin minun eräs sopeutumisvalmennuskurssini samassa paikassa. Hienoa, että olet palannut kirjoittamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Hieno kokemus se oli. Ikävä, että Sinulle kävi toisin. Yritän nyt säännöllisesti kirjoitella, että pysyy joku roti tässä eläkkeellä oleilussa.

      Poista
    2. Waude! Hienoja asioita jähän ja mukavasti koottu tähän kertomukseen paketiksi hyvin olennaisia asioita. Peurunka on hieno paikka tällaisten kurssien järjestämiseksi.

      Poista
  2. Hei Maarit, kiitos kommentistasi. Olisipa mukava taas jutella ihmisten kanssa asioista ja oppia uutta.

    VastaaPoista