lauantai 5. toukokuuta 2018

Yksinäisyyden tunteesta

Ihmisen yksinäisyys ei ole muuta kuin hänen elämänpelkoaan.

                                                                          (Eugene O'Neill, näytelmäkirjailija ja nobelisti)

Kylmä, sateinen sää vappuna oli tälle sinkkunaiselle tervetullut ilmiö. Ei tarvinnut pohtia, että kaikki muut ihmiset tässä maailmassa ovat vappubrunssilla, Ullanlinnanmäellä, työväenmarssilla tai muutoin vain tekemässä jotain mukavaa. Yhdessä toisten kanssa. Tiettyinä päivinä yksinäisyys tunkee tupaan eli ehtooboxiini vahvemmin kuin joinain toisina päivinä.
Missä voisikaan tuntea itsensä yksinäisemmäksi?
Suunnittelin etukäteen, että menen meidän kirkonkylän venerantaan eväiden kanssa ja osallistun vappubrunssiin yksinäni. Olisihan siellä varmasti tavannut tuttuja, joiden kanssa olisi voinut vaihtaa sanasen. Joka tapauksessa olisin nähnyt ihmisiä ja elämää. Toisaalta en iloinnut suunnitelmastani yhtään. Se tuntui itseni pakottamiselta johonkin, joka olisi tuntunut teennäiseltä pusertamiselta. Näin itseni täti Monikan kaltaisena hahmona, joka hattu ja laukku heiluen menee rannalle ja levittää huovan nurtsille ja ryhtyy nauttimaan termospullosta kahvia. Munkkien paistaminen, siman valmistaminen ja serpentiinikoristelut kotona tuntuisivat mielestäni melko teennäisiltä nekin. Kuohujuomamaljan kohottaminen ja oodi keväälle? Ihan yksinään? Ei nappaa, ei.

Ei ole ihmisen hyvä yksin munkkia pupertaa ja simaa hörppiä, sillä Tommy Tabermannin säkein:

3.12.1947 - 1.7.2010
Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

Wikipedian mukaan yksinäisyydelle on hahmoteltu neljä pääasiallista ulottuvuutta:
1. Yksinäisyyteen sisältyy sosiaalisten suhteiden laadullinen tai määrällinen puute.
2. Yksinäisyys on miellyttävää tai epämiellyttävää.
3. Yksinäisyys on suhteellisen riippumatonta todellisista sosiaalisista verkostoista.
4. Toiset kaipaavat enemmän sosiaalista kanssakäymistä kuin toiset.
(Sermat, V.: Psykologia: Yksinäisyys, sosiaalisten suhteiden verkostot ja riskien ottaminen., s. 317. Suomen psykologinen seura, 1981.)

Minulle tuntuu napsahtavan nuo kaikki neljä ulottuvuutta kohdilleen. En osaa sanoa, onko minulla sosiaalisten suhteiden määrä liian pieni, mutta laadussa on aukkokohtia. Esimerkiksi vappubrunssikaverin/en puute on ilmeinen. On tilanteita, joissa on niin pariskuntakeskeinen meininki, että siihen on ylijäämänaisen vaikea tunkea itseään mukaan. Nuorten porukoissa voi olla pareja, sinkkuja ja ja siltä väliltä, ihan vanhojen jengit koostuvat enimmäkseen naisista ja keski-ikäiset pariskunnat seurustelevat toisten pariskuntien kanssa. Pitääkö tässä nyt sitten vain odotella ystävien eroamista ja leskeytymistä vai itsensä pariutumista?

Itse koen yksinäisyyden toisen kohdan mukaisesti sekä miellyttävänä että epämiellyttävänä. On mukavaa olla oman itsensä rouva. On ihmeellistä voida uppoutua esimerkiksi tämän blogin kirjoittamiseen ilman mitään pakollisia velvoitteita ketään kohtaan. Olisi kuitenkin mukavaa, jos joku kysyisi, kuinka voit tänään. Olisi piristävää nauraa yhdessä jonkun kanssa hauskalle jutulle lehdessä. Olisi ihanaa kertoa jollekin, mitä lapsenlapsi on puuhannut. Olisi hyvin tarpeellista taivastella jonkun kanssa Trumpin viimeisintä twiittiä tai terroristien pommi-iskua. Mielestäni krooninen yksinäisyys on pelottavaa ja kammottavaa. Onneksi minulla on oma lauma eli lapset ja lapsenlapset sekä muutama hyvä ystävä. Heidän lisäkseen tarvitsen heimolaisia. Hengenheimolaisia. Parisuhdetta en oikein usko enää osuvan kohdalleni.

Kolmas pointti on totisesti totta. Ihmisellä voi olla perhe, työ, harrastukset ja silti hän voi olla yksinäinen, kun hän sulkee oven takanaan. Tällaisella ihmisellä saattaa olla joku tarve, jota kukaan ei osaa täyttää. Ajattomia ovat V.A.Koskenniemen sanat:
musta aukko eli aika-avaruuden tiheä massakeskittymä
"Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain."
                                                

Kolmen sortin sakkia

Hyvinvointitutkija Krista Laguksen mukaan yksinäisyyttä on kolmea tyyppiä; eristäytynyt, piiloyksinäinen ja torjuttu.

Eristäytynyt ei syystä tai toisesta pääse tapaamaan muita ihmisiä, vaikka haluaisi. Hän on se vanhus, jonka luona ei kukaan käy.

Piiloyksinäisen ympärillä voi olla isokin verkosto ihmisiä, mutta hänestä tuntuu, ettei hän tule nähdyksi omana itsenään. Syyt voivat olla erilaisia. Joskus omat vuorovaikutustaidot ovat heikot. Tai työrooli on niin vahva, että ihminen on yksin sen sisällä. Papit olivat ennen helposti tässä tilanteessa, eivät voineet näyttää todellista minuuttaan. Samoin poliitikot. ”Ihminen voi olla hyvinkin ulospäin suuntautunut ja silti kuin suojamuurin takana. Muut ehkä sanovat, että sinullahan on kaikki hyvin”, Lagus sanoo.

Torjuttu tulee kyllä nähdyksi omana itsenään, mutta muut kääntävät hänelle selkänsä. Näin voi käydä esimerkiksi ihonvärin, poikkeavien mielipiteiden tai seksuaalisen suuntautumisen takia. Tai työpaikkakiusaamisen tuloksena. Hengelliset liikkeet ovat tyypillisesti yhteisöjä, joiden sisällä eri tavalla ajattelevat kokevat tällaista.” https://static1.squarespace.com/static/57483a461bbee06999536a19/t/57f36980ff7c50d6307c6627/1475570059788/HS_23.3.2014.pdf

Kouluissa tehdään paljon koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Tässä yksi esimerkki erään vitosluokan ovesta:

kuva Marja-Riitta Turunen

Yksinäisyys on häpeä

Yksinäisyyttä hävetään, kun koetaan, että se on oma syy. Professori Juho Saari toteaa em. Hesarin Kuukausiliitteen jutussa: ”Seksielämästäkin on helpompi kertoa kuin yksinäisyydestä, siihen liittyy niin paljon häpeää ja nöyryytystä.”

Kirjailija Kari Hotakainen jatkaa samasta aiheesta: ”Parasta on, kun kaksi ihmistä löytää toisensa ja sanoo sellaista, mitä ei kenellekään ole voinut sanoa: mitä ei osaa ja mihin ei kykene. Voimattomuudesta tulee valtava voima. Pitää puhua siitä, mistä ei periaatteessa voi puhua. Monesti yksinäisyys murtuu sillä, että saa puhua jollekin totta.”

Yhdyn Hotakaisen sanoihin, sillä olen huomannut, että salatuista asioista puhuminen saa aikaan mukavaa vastakaikua. Ihmiset huokaisevat helpotuksesta ja alkavat kertoa omaa tarinaansa. Pitää puhua siitä, mistä ei saisi puhua.

Tuntematon kirjoittaja somessa:
”Me suljemme niin monia ovia itse, painamme hiljaa kiinni.
Piiloudumme itseltämme ja muilta.
Itkemme hiljaa sisäänpäin, kun emme muuta osaa.
Uskomme, ettei kukaan kuuntele eikä ymmärrä.
Kunpa voisimme avata ovet, tulla esiin ja itkeä toisten nähden.
Olla kipeitä toisten nähden.
Että toiset näkisivät, kuulisivat ja ymmärtäisivät. 


Ettemme menettäisi itseämme pelon takia.
Meitä on liikaa lukittujen ovien takana.
Avain on meillä, avataan ovi.
Ihan vaan raolleen, ensin.
Jonkun tulla ja nähdä.”
http://terveyskeskus.net/forum/index.php?topic=46.15

Mihin yksinäisyys voi liittyä?

Yksinäisyys voi liittyä muun muassa:
  • masennukseen
  • ahdistukseen
  • opiskeluvaikeuksiin
  • heikkoon itsetuntoon ja itsearvostukseen
  • sopeutumisvaikeuksiin
  • uusien tilanteiden pelkoon
  • uuteen elämäntilanteeseen
http://mtkl.fi/tietoa-mielenterveydesta/aikuisille/yksinaisyys/

Itse mietin omia henkilökohtaisia luonteenpiirteitäni ja vikojani yksinäisyyden syynä. Tietysti on ollut myös sellaisia elämänvaiheita, jotka ovat erottaneet ystävistä ja rakkaistakin. Minusta tuli perheellinen varhain, joten lapsuudenystäväni jatkoivat omaa elämäänsä ja minä omaani. Paikkakunnilta muutot, työpaikkojen vaihtamiset, lasten kotoa poismuuttamiset ja avioerot ovat aina tipauttaneet väkeä pois reestäni. Yleisesti ottaen elämä on suhahtanut joutuisasti menemään työn, perheen ja parisuhteen merkeissä/melskeissä. Ystävien puute tulee näkyväksi avioeron ja eläkkeelle jäämisen myötä. Tiettyjen roolien häviämisen myötä herää kysymys, mikä on minun merkitykseni ja tehtäväni nyt ja tulevaisuudessa? Aikaa on yllin kyllin, mihin sen nyt käyttäisin?

Ulkopuolisuuden tunnelukko

"Ehkä suurin yksinäisyystaipumusta aiheuttava tekijä on kuitenkin kiusatuksi ja torjutuksi tuleminen lapsuus- tai nuoruusvuosina. Arizonan yliopiston tutkimuksessa huomattiin kiusatuksi tulemisen liittyvään vahvasti yksinäisyyteen. Tutkimus osoitti, että lapsena kiusatut ovat tavallista yksinäisempiä myös nuorina aikuisina. Kiusaaminen ja torjunta saavat aikaan ulkopuolisuuden tunnelukon. Ulkopuolelle jätetty lapsi alistuu rooliinsa ja saattaa alkaa uskotella itselleen, ettei tarvitse ystäviä. Hän tottuu olemaan yksinään, vaikka samalla kärsiikin hiljaa."
https://www.terve.fi/artikkelit/murra-yksinaisyyden-tunnelukko-aloita-tasta

"Ulkopuolisuuden tunnelukko voi syntyä kenelle tahansa, joka jostain syystä kokee olevansa erilainen kuin muut. Tuo kokemus voi syntyä hyväksikäytön seurauksena. Sinulla on salaisuus, jota et ymmärrä ja josta kukaan ei tiedä. Se voi syntyä jonkin muun trauman takia. Ulkopuolisuus voi syntyä syrjinnän, erilaisen ulkonäön, köyhyyden, rikkauden, adoption, minkä hyvänsä asian takia, mikä saa aikaan voimakkaan tunteen erilaisuudesta. Sen voi alkaa synnyttää lapsuusperheen erilainen sosiaalinen status ympäristöön verrattuna kuten köyhyys tai rikkaus, tai perheen erottuessa jotenkin muuten ympäristöstä."
https://www.avaamoterapia.fi/2017/09/03/ulkopuolisuuden-tunnelukko-ohjaa-yksinaisyyteen/

Itseäni ulkopuolisuuden tunne on seurannut vahvasti jo pienestä lapsesta saakka. Pystyn nyt jo aika selvästi hahmottamaan syitä, jotka ovat johtaneet tuohon tunteeseen.

Yksinäiseksi itsensä kokee professori Juho Saaren mukaan noin 15-20 prosenttia suomalaisista eli joka viides. Yksinäisyyden vakavin äärimuoto koskee arviolta viittä prosenttia suomalaisista. Heille yksinäisyys on muodostunut keskeiseksi osaksi minäkuvaa.
https://yle.fi/uutiset/3-9194161

Yksinäisyyden merkit

"Hän on hyvin yksinäinen,
tilasi lehden
jotta joku kävisi hänen ovellaan."

                              - Risto Rasa
Rasan runo on jo vanhentunut, sillä digi on korvannut lehden ja facebook ilmielävät ystävät. Ovella ei käy enää edes lehdenjakaja. Puhelin ei soi. Ihmiset eivät piipahtele ilmoittelematta kahville. Sukulaiset tipautetaan ”to do” -listoilta pois, jos naama ei miellytä. Lomalla ehtii maailman toiselle äärelle, mutta ei mummolaan. Vanhukset delegoidaan yhteiskunnalle. Yhteiskunta delegoi heidät tulevaisuudessa roboteille.
Yksinäisyyden puu?

Studio55 listaa erinäisiä merkkejä, joista voi epäillä olevansa yksinäinen. Itselleni kolahti seuraavanlaisia:

  • olet jatkuvasti facebookissa
  • otat pitkiä ja kuumia suihkuja
  • ahmit tv-sarjoja
  • farkkujen vyötärö kiristää
  • pysyt koko päivän yöasussa
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/nama-merkit-kertovat-etta-olet-yksinainen/6266052
Kuumat, pitkät suihkut aiheuttavat minulle huonoa omatuntoa maailman ekologisen tilan vuoksi, mutta tästä jutusta löytyikin selitys niille. Yksinäisyys saa palelemaan. Lämmin suihku hyväilee. Televisiota katson joskus kahdesta tuutista yhtä aikaa. Vähän nuorempana haaveilin, että sitten kun olen eläkkeellä, katson nautiskellen keskellä päivää vanhoja suomalaisia elokuvia. Niistä on kuitenkin aika ajanut ohi. En millään jaksa niitä töllöttää, mutta dekkarit ja sairaalasarjat antavat elämänsisältöä kummasti. Ruoka minulle maistuu aina. Mitä rasvaisempaa ja makeampaa sen paremmin se korvaa jotakin muuta kuin oikeaa nälkää.

Surulliseksi/ärtyneeksi minut saa ihmiset, jotka omassa elämäntäyteydessään katsovat pitkin nenänvarttaan paljon televisiota katsovia tai facessa päivystäviä ihmisiä. Ikään kuin nämä "tärkeät" eivät soisi pientäkään iloa yksinäisille, sairaille, vammaisille tai vanhoille.
kuva Marja-Riitta Turunen

Lopuksi Eeva Kilpeä:

"Kaukana metsä
kaukana taivaanranta
hallaista peltoa pitkälti välissä.
Minun yksinäisyyteni lähellä,
aivan liki,
vieressä peiton alla."
kuva Marja-Riitta Turunen

                         



7 kommenttia:

  1. Miksiköhän tässä digitalisaation aikakaudella, jossa yhteydenotto muihin ihmiseen on helpompaa kuin ikinä yksinäisyys tuntuu vain kasvavan? Kai sitten osa siitä ajasta, joka vietettiin ihmisten kanssa kasvotusten on vaihdettu ruutujen tuijottamiseen.

    Yksinäisyys on kyllä aikamoinen tabu. Vaikka itse onkin varsin sinut asian kanssa niin pelkästään sen kertominen, ettei vappuna tehnyt mitään kun ei oikeastaan ollut ketään kenen kanssa viettää aikaa tuntuu lamaannuttavalta. Onko siinä taustalla jokin pelko, että ihmiset luulevat että pakko ihmisessä olla jotain vikaa jos ei ole edes kavereita?

    Kuinka muuten jakselet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Itse ainakin kärsin siitä, että paljon kukaan ei enää soita, kun viestitellään somessa. On ihan eri juttu kuulla jonkun elävä ääni ja antaa keskustelun pomppoilla asiasta toiseen ja kolmanteen. Yksinäisyys on jotenkin noloa, vaikka toisaalta sinkkuus on ihan ok. ainakin nuoremmilla.

      Poista
  2. Minulle tuli yksinäisyys tutuksi, kun vaihdoin kotiseutua tyttäreni perheen paikkakunnalle jäätyäni leskeksi. Ongelmani on, että vieraat, uudet ihmiset eivät kiinnosta minua pitemmän päälle. Olen vähän tutustunut kahteen tämän kerrostalon asukkaaseen, mutta heikosti yhteydenpito sujuu, varsinkin kun usein on sairausoireita. Vanhat ystävät ja tuttavat, joiden kanssa on paljon yhteistä historiaa, ovat tärkeitä. Samoin saattaa olla monien muidenkin laita. Annikki

    VastaaPoista
  3. Kiitos Annikki kommentistasi! Leskeytyminen ja paikkakunnalta muutto on oikein hyvä kasvualusta yksinäisyydelle. Mieluimmin tosiaan pitäisi vanhoista ystävistä kiinni. Se on helpompaa kuin opetella uusille tavoille uusien kanssa. Itse kaipaan sitä hengenheimolaisuutta. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja arvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä heti kommenttini jälkeen ajatellut, että pitäisi vain rakentaa ja pitää yllä j lähellä olevia tuttavuuksia, ne vanhat kun ovat nyt kaukana. Aikaa ystävystyminen aina tarvitsee. Tapasinkin eilen naapurini ja oltiin jo vähän enemmän tuttuja.

      Poista
  4. Hyvin käsitelty. Sinkkuja riittää Suomessa ja länsimaissa yleensä. Yksinäisydellä ei sinänsä ole merkitystä, vaan sillä miten sen kokee, millainen sisäinen maailma

    VastaaPoista
  5. Kiitos Johannes. Otsikoksi laitoinkin "Yksinäisyyden tunteesta", mikä kertoo, että kyse on tunteesta, ei välttämättä ollenkaan olosuhteesta. Yksinolo ei ole sama asia kuin yksinäisyys. Itse en haikaile aikaa, jolloin monta sukupolvea asui yhdessä, sillä en usko, että se oli välttämättä kovin auvoisaa.

    VastaaPoista