Ehtooboxin nainen

Kuraa tulee kuin Esperin per.....ä!

Puolueille jaellaan lottovoittoja näin vaalien alla tiuhaan tahtiin. Ensin perussuomalaiset saivat Oulunsa ja nyt vasen siipi sai vanhuksensa. Maahanmuuttajaraiskaajat ja laiminlyödyt vanhukset ovat hyviä teemoja vaalien välillä ja suorastaan vastustamattomia vaalikarjan kutsuhuutoja lähestyvien eduskuntavaalien pyörteissä.

Ptrui äänestäjä, pruii äänestäjä, ptrui ptruii ptruiii, tuleha sie jo minnuu äänestämmään ptrui ptruiii!!!

Muille maille mulkosilmät, 
Tuonne, taane toitohännät,
Ulvojaiset ulkomaille,
Surmapaikoille susien,
Tänne jääköhön jänikset,
tänne linnut lentäköhöt.

(tämä on kansanperinteestä talletettu karjan suojaloitsu, suden manaus, ei siis perussuomalaisten vihavirsi)

Vanhusten hoitoasioissa kävi aivan samalla tavalla kuin lastenraiskaustapauksissa. Niin kauan kuin lapsia raiskasivat suomalaiset, ei asiasta suurta media- ja kansanliikettä syntynyt. Niin kauan kuin vanhusten hoidon laatu ja määrä oli suomalaisten järjestäjien kontolla, ei asiasta suurta kohua syntynyt. Tottakai vanhukset, eritoten veteraanit, ovat aina vaaliteemana, mutta silleen köykäisesti,  jättämättä liian suuria vaateita uudelle hallitukselle.

Lapsia saa raiskata ja vanhuksia laiminlyödä, kunhan sitä ei tehdä rajojen ulkopuolelta tulleiden taholta (turvapaikanhakijat, globaali pääoma). Oma perheenjäsen saa raiskata lapsen ja oma perheenjäsen saa unohtaa vanhuksensa yksin, nälkäisenä omiin eritteisiinsä lillumaan. No, ei tietenkään lasta saa raiskata, laki kieltää sen, mutta oman äitinsä tai isänsä saa jättää käsittääkseni heitteille ilman seuraamuksia.

Omaisolettama ja viranomaisolettama

Suomessa ei ole velvollisuutta huolehtia omista vanhemmista, sillä meille on luotu poliittisen konsensuksen vallitessa lakien säätelemä, veronmaksajien yhteisvastuullisesti rahoittama ja kuntien organisoima vanhustenhuolto. ET-lehden artikkelin mukaan kuitenkin:

Vaikka vanhuksille on laissa taattu oikeus riittävään hoivaan ja huolenpitoon, oikeus on todellisuudessa riippuvainen siitä, auttavatko omaiset ja huolehtivatko he tarvittavan hoivan hankkimisesta. Vanhalla, heikkokuntoisella ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta selviytyä yksin sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja toimeentuloturvan viidakossa. Käytännössä vanhuspalvelujen saaminen edellyttää lähes aina jonkinlaista omaisten apua.

Oikeustieteen tohtori, apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha on todennut, että lainsäädäntöön sisältyy Suomessa omaisolettama, jonka mukaan omaisten odotetaan osallistuvan läheistensä hoivaan.

https://www.etlehti.fi/blogit/geron/pitaako-aikuisena-huolehtia-omista-vanhemmistaan

Suomessa viranomaisolettama on, että hyvinvointivaltio huolehtii, jos omat rahat eivät riitä. Oletuksen hyvänä pohjana ovat lait ja asetukset sekä poliitikoiden puheet ja lupaukset. Ikävä kyllä pohjaksi tarvitaan myös riittävästi silkkaa rahaa. Pelkillä puheilla pyllyt eivät puhdistu eivätkä mahat täyty. Hampaatkin pitäisi pestä ja kynnet leikata. Saati sitten vaativammat asiat, kuten lääkitys, kuntoutus ja HYVÄ ELÄMÄ.

Kuinka käy vanhusten, joilla ei ole omaisia auttamassa ja valvomassa heidän etuaan? Mielestäni ahdistavinta on ajatella yksinäistä, täysin dementoitunutta ihmistä, joka ei enää pysty ilmaisemaan nälkää, janoa, vilua ei edes kipua. Kuka vastaa siitä, että häntä kohdellaan hyvin hoivalaitoksessa? Joku kyynikko sanoi minulle, että eiväthän dementikot ymmärrä mitään. Minä puolestani uskon, että he voivat kärsiä, vaikka eivät ymmärtäisikään sitä.

Vanha totuus on, että halvalla ei saa hyvää, eikä köyhän kannata ostaa  halpaa. Tuntuu pätevän vanhustenhuoltoon myös. Jos rahat eivät riitä, mistä otetaan lisää? Kestävyysvajeen talousvaikutuksista pitäisi puhua vaalien alla pitkään ja hartaasti, eikä suuttua jos Orpo-rukka lipsauttaa suustaan sanan lillukanvarsia. Puolueiden täytyy tuoda selvästi esiin, kuinka he aikovat rahoittaa Suomen huushollimenot seuraavina vuosikymmeninä. Tuoreen valtiovarainministeriön katsauksen mukaan:

"Uuden hallituksen varauduttava kahden miljardin euron leikkauksiin tai veronkiristyksiin"

 https://yle.fi/uutiset/3-10623564

Yhden vaalikauden yli yltävät näkemykset eivät riitä, vielä vähemmän huuto hoitajamitoituksista, jotka  pitäisi mukamas saada jo ennen vaaleja lakiin (siis istuvan hallituksen hallituksen piikkiin). Tyhmäähän me vaalikarja olemme, mutta emme kaikki sentään ihan pässinpäitä.

Eduskunnan ei todellakaan  pidä nyt hätkisti lätkiä pikapäätöksiä pöytään, vaan tulevissa hallitusneuvotteluissa puolueiden pitää toimia äänestystuloksen valtuuttamina hallitusohjelman laatimisessa. Hyvää äänestystulosta ei kannattaisi hankkia katteettomilla lupauksilla. Tuppaavat vaikeuttamaan hallituksen kasaamista ja tuottamaan ärtymystä jäädessään toteutumatta.

Vaikeina aikoina vannotaan talvisodan henkeen ja koko kansakunnan talkoisiin. Odotellessamme uutta hallitusta ja sen vanhusohjelmaa, voimme helposti kaikki osallistua vanhustalkoisiin. Mielestäni omaisolettama on hyvä olettama. On kaikille tappioksi, jos ihmisenä ja lähimmäisenä oleminen ulkoistetaan yhteiskunnalle, joka ulkoistaa sen Roope Ankalle. Katsotaan ihan ensiksi niiden omien vanhustemme perään ja jos voimia riittää, niin pikkuisen naapurinkin suuntaan. Jos voimamme eivät riitä, huudetaan viranomaisia apuun.

Niin pitäisi tehdä myös sen hoitajan, joka jättää vanhuksen yöllä makaamaan lattialle. Siinä tilanteessa hän on vastuussa. Sillä hetkellä vastuussa ei ole paratiisisaarella loikoileva sijoittaja, ei Sipilä, Orpo eikä edes kunnanjohtaja.

Vanhuus onneksi yleensä tulee hitain askelin, jolloin siihen voi totutella asia (menetys, luopuminen) kerrallaan. Joskus vanhuus tulee tapaturman tai sairauden myötä äkkirynnäköllä ja liian aikaisin. Erästä Eino Leinon runovärssyä käytetään usein kuolinilmoituksissa:

edessäni hämäräinen tie,
tuntemattomahan tupaan vie.

Sopii kuoleman tupaan matkatessa, mutta voisiko se kuvata vanhuutta yhtä hyvin. Siintääkö hämäräisen tien päässä Esperin hoivakoti?

Kuivakas elämä a`la Anne

Face-seinälleni pompsahti Oma Aika -lehden juttu, jossa ent. malli, nyk. PR-, viihdehenkilö Anne Kukkohovi puhuu syvällisiä. Hän kertoo äitinsä kuolemasta ja kannattavansa eutanasiaa nähtyään äitinsä kuolevan syöpään.

"Äi­din saat­ta­mi­nen sai ajat­te­le­maan myös omaa elä­mää: mie­luum­min An­ne läh­ti­si toi­min­ta­ky­kyi­se­nä ja täy­den elä­män ko­ke­nee­na kuin eläi­si kau­em­min, mut­ta kui­vak­kain vuo­sin."

 https://omaaikalehti.fi/artikkeli/elan-niin-etten-kadu-jalkikateen-6.147.121117.57c7f98fdc

Minut pysäytti tuo edellä olevan virkkeen kliseinen typeryys yhdistyneenä eutanasiaan. Ensinnäkin se sisältää ajatuksen, että sairaan, vammaisen tai vanhan ihmisen elämä ei ole minkään arvoista. Hän halveksii kuivakkaita vuosia tajuamatta, että monet ihmiset elävät niitä jo nuorena. Hän ei ymmärrä, että täyden elämän kokemiseen voi liittyä myös vanheneminen ja hiljalleen elämästä luopuminen. Ei kai oikeasti kukaan toivo kuolemaa oitis, kun tulee ryppyjä, kremppoja, vaivoja tai pahempiakaan sairauksia? Ei toivo, sillä ihmisellä on käsittämättömän vahva elämänhalu. Jos ei olisi, yli 65-vuotiaiden itsemurhia tapahtuisi joka päivä kymmeniä tai satoja, eikä vain yksi joka toinen päivä.

Jos elää tarpeeksi kauan, tulee vanhaksi. Niin käy Anne Kukkohovillekin. Ei edes botox poskissa estä sitä. Jossain vaiheessa voi olla botoxin sijaan tärkeämpää saada kuivat vaipat. Annen pelkäämä kuivakas elämä voi olla siis jonain päivänä hänelle onnekas tilanne. Uutisten mukaan tällä hetkellä kaikki vanhukset eivät ole kuivakkaan onnekkaita.

Donatella Versace, 63-vuotias vanhuudenpakoilija lähti sutta karkuun, tuli karhu vastaan