Sisu ei kasva pumpulissa

Olen lukenut viime kuukausina monta naisista kertovaa kirjaa, jotka perustuvat todellisiin henkilöhahmoihin.

Sandra

Heidi Köngäksen Sandra oli torpparinvaimo sisällissodan keskellä. Hän jäi orvoksi ja joutui 9-vuotiaana huutolaiseksi pahoille ihmisille. Aikuisena hän löysi hyvän miehen, jonka kanssa hän perusti perheen. He pääsivät torppareiksi ja Sandra ajatteli, että hän ei voi suurempaa onnea elämässään ajatella. Toivorikas elämänvaihe katkesi, kun hänen miehensä pakotettiin punaisten kaartiin mukaan. Sandran elämässä alkoi ankara aika perheen elättäjän joutuessa sodan jälkeen vankileirille. Appiukko lahdattiin kylällä käydessään. Nälkä ja puute sekä ihmisten halveksunta tulivat Sandralle tutuiksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Torppari#/media/File:Peasants_in_finland.jpg

Sisällissodan melskatessa ihan
nurkissa Sandran synnytys alkoi. Synnytys pitkittyi ja lapsi kuoli kohtuun. Lapsenpäästäjä joutui paloittelemaan vauvan kohdussa pienemmäksi, jotta sai kappaleet ulos. Äiti säästyi.

Mielensä menettänyt luurangon kaltainen aviomies tuli vankileiriltä aikanaan kotiin kuolemaan. Sandra syötti ja hoivasi, eikä antanut miehen kuolla. Sandran tarina on koruton ja kova tarina suomalaisesta naisesta, joka jaksoi epäinhimillisen taakan alla.
https://www.satakunnankansa.fi/a/200846190

Fanni

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Stalin_Lenin_jk.jpg

Fanni Helenius kertoo kirjassaan Pitkä etappi oman elämänsä tarinan. Hän lähti miehensä ja kahden pienen lapsensa kanssa rakentamaan työläisten taivasta Neuvostoliittoon 1930-luvun alussa. Taivas loppui heti rajan ylityksen jälkeen ja Fannin elämässä seurasi kahdenkymmenenneljän vuoden helvettti. Hän menetti miehensä ja molemmat lapsensa ja joutui vankileirille poliittisena vankina. Nälkä, huonot asumisolosuhteet, sairaudet, suru, epäoikeudenmukaisuus, pelko, epätoivo, kierot toverit, julmat viranomaiset, koti-ikävä, murhayritys, syöpä – niistä Fannin elämän muodostui 24 vuoden ajan Neuvostoliitossa, ja silti hän selvisi ja pääsi lopulta Suomeen takaisin. Fannin tarina on myöskin kova ja koruton tarina suomalaisesta naisesta, joka selvisi hengissä käsittämättömistä olosuhteista huolimatta.
https://www.epressi.com/tiedotteet/media/pitka-etappi-neuvosto-venajan-vieraana-1932-56-fanni-helenius.html

Tyyni

https://pixabay.com/fi/patsas-vapaudenpatsas-nyc-new-york-2093827/

Teemu Luukan kirjan New Yorkin Uhmatar mukaan Tyyni Kalervo os. Hyryläinen, Sandran aikalaisia, valitsi ihan eri ilmansuunnan lähtiessään Suomen ankeutta ja köyhyyttä pakoon. Hän hyppäsi vuonna 1923 höyrylaivaan ja matkusti merten taakse aikomuksenaan rikastua ja nauttia vapaudesta. Ensin hän oli piikana Kanadassa ja sieltä hän loikkasi Yhdysvaltoihin laittomana siirtolaisena. Hän teki ankarasti töitä, säästi ahkerasti ja uskalsi tarttua tilaisuuteen, kun sellainen kohdalle tuli. Ensimmäisen ravintolansa hän osti lama-aikana vuonna 1932 Harlemista suomalaisten asuttamalta alueelta. Siellä hän myi lihapullia, kaalikääryleitä ja laitonta viinaa. Aikaa myöden hänestä tuli ravintolaimperiumin johtaja, joka seurusteli niin Suomen kun Yhdysvaltainkin merkkihenkilöiden kanssa. Tyyni kuoli 93-vuotiaana ja oli vielä kaksi viikkoa aikaisemmin töissä baarissaan. Tyynin tarina kertoo uskomattoman rohkeasta, vahvasta ja ennen kaikkea ahkerasta suomalaisesta naisesta.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005837553.html

Manja

https://www.flickr.com/photos/museovirastonkuvakokoelmat/21027810335

Heikki Turunen kertoo kirjassaan Nenkoset evakoiden elämästä Pohjois-Karjalan Juuassa. Juukaan saapui Suojärveltä raskaiden vaiheiden jälkeen evakoita, joita ei sinne todellakaan haluttu. Heitä haukuttiin aromustilaisiksi, ryssänuskoisiksi, maanvaivoiksi ja maanryöstäjiksi. Kirjan pääosassa on Manja Pelagea, joka avioitui juukalaisen ison talon pojan kanssa. Liittoa kutsuttiin sekaliitoksi, ja sitä ei katsottu hyvällä. Anoppi haukkui miniäänsä ryssän huoraksi. Appi puolestaan kähmi ohi mennessään Manjaa sieltä sun täältä. Tuore aviomies ryyppäsi ja kävi maksullisen naisen luona ja sillä välin Manja teki  ja hoiti lapsia. Hovilan isolla tilalla työt eivät loppuneet kesken, ja ilkeä anoppi teki miniänsä elämästä sietämätöntä. Ikääntynyttä Manjaa haastateltiin jossakin juhlassa evakoiden kohtelusta ja hän vastasi:

"On totta että valtio hoiti asiamme mallikkaasti. Mutta kansa vieroksui karjalaisia. Tietäisittepä, mitä meidän täytyi sietää ja mistä kaikesta piti luopua, että hyväksyttäisiin rakentamaan tätä maata teidän "oikeiden" suomalaisten rinnalla!"

Evakko-Manjan tarina kertoo suomalaisesta naisesta, joka joutuu kokemaan sota-ajan, jättämään kotinsa viholliselle, muuttamaan armon kerjäläiseksi vihamieliselle seudulle ja nöyrtymään kerta toisensa perään huonossa avioliitossa ja raatamaan pahan anopin silmän alla.

https://www.wsoy.fi/kirja/heikki-turunen/nenkoset/9789510434192

Tyttö Kalliosta

Lisää kuvateksti

Viimeksi luin Sisko Savonlahden kirjan nimeltä Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Huh, mikä loikka viime vuosisadan naisten taisteluista tämän päivän nuorehkon naisen elämään. Kirjan päähenkilö on helsinkiläinen 34-vuotias freelancer -toimittaja, joka asuu Kalliossa. Hän saa harvoin myytyä juttujaan medioihin. Hän suree suhteettoman tolkuttomasti juuri päättynyttä lyhyttä suhdettaan, ja käy terapiassa, jonka maksaa äiti ja Kela. Hän turvautuu toimeentulotukeen ja vanhempiensa luottokorttiin ainaisen rahapulan kourissa. Vanhempiensa seurassa hän käyttäytyy kuin pieni, kiukutteleva lapsi.

Hän haahuilee päivästä ja paikasta toiseen. Kirjan päähenkilön elämän pääroolissa on syöminen ja juominen. Kotona hän syö loputtomat määrät sipsejä dippikastikkeiden kera. Muutoin hän nauttii aamiaista, lounasta, iltapäiväkahveja, illallisia, iltapaloja, noutoruokaa, drinkkejä ja viiniä, trendikkäissä, etnisissä ravintoloissa. Lainarahalla. Hän haaveilee hyvästä työpaikasta, poikaystävästä, perheestä, ulkomaan matkoista, meikeistä ja vaatteista. Tinderistä hän löytää seksikumppaneita, ei haluamaansa tulevien lastensa isää.



Kirjan naisen ongelmat ovat siis ilottomuus (masennus), työttömyys, rahattomuus, avuttomuus, saamattomuus, näköalattomuus ja miehettömyys. Verrattuna noihin edellisten kirjojen naishenkilöihin häntä vaivaa myös sisuttomuus. Hänellä ei ole voimaa tarttua oman aluksensa ruoriin ja ryhtyä ohjaamaan sitä johonkin suuntaan.
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512411412/ehka-tana-kesana-kaikki-muuttuu/

Minua on mietityttänyt aika lailla näiden eri naisten kohtalot ja selviytymiskeinot. Sisko Savonlahden kirjan nainen ei ole suoraan todellinen henkilö, mutta kirjailija kertoo kirjassa olevan paljon häntä itseään ja on todellista kuvausta tämän päivän kaupunkilaissinkkunaisen elämästä ja haasteista.

Matka punikkitorpan Sandrasta Kallion haahuilijasinkkuun on vuosissa sata ja henkisesti valovuosi. Me suomalaiset olemme saavuttaneet paljon hyvää tasa-arvon, koulutuksen, terveyden ja taloudellisen turvan suhteen. Paljon on sekä miesten että naisten sisua tarvittu tämän maan rakentamiseen nälän, pulan ja sotien jälkeen. Olemme rakentaneet hyvinvointiyhteiskunnan, joka tuottaa paljon hyvää ja tärkeää, mutta voiko olla niin, että sen hyvinvoinnin myötä ihmiset menettävät sisunsa? Puu, joka ei taimesta saakka myrskytuulessa karaistu, kaatuu isona pienestä henkäyksestä?

https://pxhere.com/fi/photo/829941

Suomalainen sisu on käsite, josta on jopa Wikipediassa oma lukunsa, jossa lainataan Sakari Pälsin tekstiä kirjasta Eräelämän perinteitä (1944). Kirjailija liittää

"sisun suomalaisten parituhatvuotisen raivauskauden aikana kehittyneeseen luonnonvoimia uhmaavaan yritteliäisyyteen ja raatajaluonteeseen. Pälsin mukaan sisu voitaisiin määritellä ”voimaksi, jolla yritetään mahdottomia, mutta ei epätoivoisesti taistellen eikä sokeasti purren”. Sisu ei ole ”desperadomieltä” eivätkä sille ole ominaista ”hysteeriseen järkkymykseen” pohjautuvat tehokkaat äkki-iskut. Näistä epäterveistä energian tiivistymistä sisu eroaa elämänuskalluksensa ja voitontoivonsa puolesta. Tiukassa paikassa sisu sanoo: mahdottomalta näyttää, mutta koetetaan kuitenkin. Ja sitten koetetaan – ja voitetaan.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sisu

Niinpä. Ehkä sisu ei kasva lattea litkimällä, mutta mikä ihme tappaa nuoresta naisesta elämänuskalluksen ja voitontoivon?