sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Rottapaistia ja ton-ton-ruokaa

Eräs ystäväni kertoi sedästään, joka joutui venäläisten sotavangiksi. Setä palasi reissulta takaisin kotiin  hengissä, mutta erittäin nälkiintyneenä. Hän ei paljoa avautunut kokemuksistaan neuvostovallan hoivakodissa. Pieni veljentytär oli kuitenkin onnistunut kerran kuuntelemaan pienen padan korvin setänsä tarinaa aiheesta. Setä oli kertonut, että venäläiset vanginvartijat olivat olleet jollain tapaa inhimillisiä verrattuna saksalaisiin sotavankeihin, jotka olivat samoissa tiloissa suomalaisten kanssa ja käyttäytyivät julmasti heitä kohtaan. Eräänä päivänä setä oli saanut pyydystettyä rotan ruoakseen melkeinpä viimeisillä voimillaan, mutta voimat eivät riittäneet puolustautumiseen, kun saksalaiset ottivat väkivalloin rotan häneltä. Niin jäi sekin ateria nälkäkuoleman partaalla olevalta suomalaisvangilta nauttimatta. Uljas arjalainen taistelu maailmanherruudesta oli vaihtunut taisteluksi rotanraadosta.

Rottapaistista Ton-ton-ton -ruokavalioon

Eräs pitopalveluyrittäjä puolestaan kertoi minulle, kuinka vaikeaksi ammatin harjoittaminen on hänelle tullut näinä päivänä. Asiakkaiden vaatimukset ovat kasvaneet ja lukuisa määrä erilaisia erityisseikkoja liittyy ruoanvalmistamiseen. Ton-ton-ton -ruokavaliot antavat haastetta jokaiseen päivään. Ympäristökysymyksiin, viranomaismääräyksiin, hygieniaan, sairauksiin, terveydellisiin, eettisiin ja suoranaiseen humpuukiin perustuvat ehdot ja lisätarpeet aiheuttavat päänvaivaa ruokalistan ja reseptien laadinnassa.


Mainittu yrittäjäparka kohtasi uransa huipun, kun asiakkaaksi sattui vegaani, joka ei voinut syödä hunajaa, koska se oli eläinperäistä. Asiakas ei tainnut olla kovin hyvin perillä mehiläisen ihmeellisestä tehtävästä kasvikunnan tuotteiden parissa.




Lapsuuteni peruseväät: syyllinen, syyllinen, syyllinen

Maidosta, leivästä ja perunasta on tullut myrkkyä. Personal trainerit, terveysvalmentajat, life coachit yms. hyvinvointibisneksen edustajat  suosittelevat tilalle vaikkapa mantelimaitoa, kvinoaa ja bataattia. Ruokapöytäkeskusteluissa kommentoidaan ja spekuloidaan loputtomasti uusimpia lehtilööppejä ja kaupallisia mainoksia ja nielaistaan ne totuutena vaikkapa tämän Ruohonjuuri -kaupan mainoksen herkun kera:

”Ihana, astetta terveellisemmän macha-latte-vanukkaan pääraaka-aine! Aloitan aina lauantaini tällä! Vanukkaan saan aikaisesti sekoittamalla vahvaa matcha-teetä, riisimaitoa ja agavesiirappia, jotka geelataan vanukasmaiseksi chialla. Tosi mahtava makuelämys.”

Sanoo Anni, joka ei ilmeisesti ole kotimaisen lähiruoan ystävä. Ruohonjuuri -kaupalla on tuotteidensa esittelyssä teksti: "Tällä mainiolla tuotteella saattaa hyvinkin olla (muitakin) hyvinvointiasi lisääviä vaikutuksia, mutta valitettavasti emme voi kertoa niistä tämän enempää." He eivät myöskään kerro, että "Valitettavasti chia-vanukkaissa saattaa olla tarjolla myös salmonellaa".
https://www.ruohonjuuri.fi/chia-siemenet-cocovi-6420617151812
https://yle.fi/uutiset/3-8158006

Ruusunpunaista salkkariin

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Khewra_rock_salt_-_pink.jpg
Jopa suolan käyttö on muuttunut monimutkaiseksi ja kansaa jakavaksi elementiksi. Perinteisen Jozo-purkin sijasta kaapista  löytyy ruususuolaa, kristallisuolaa, intiaanisuolaa tai Himalajan vuoristosuolaa, jotka taitavat kaikki tarkoittaa samaa suolaa ja jotka ovat ihan sitä samaa suolaa kuin merestäkin saatava suola. Sitä ei vain ole puhdistettu ryönästä. Vuoristosuolaa markkinoidaan sen sisältämien mineraalien vuoksi terveystuotteena.

Ruokasuolassa on natriumkloridia noin 95-96 prosenttia natriumkloridia ja vuorisuolassa ihan saman verran, kertoo sisätautien erikoislääkäri, tutkimusprofessori Antti Jula Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Mineraalien määrä vaihtelee jonkin verran eri valmistajien tuotteissa. Kuitenkin esimerkiksi ruususuolassa on merkityksetön määrä rautaa. Sitä on 0.045 mg 5 grammassa ruususuolaa, kun suositustaso miehillä sekä naisilla vaihdevuosien jälkeen on 9 mg ja ennen vaihdevuosia 15 mg päivässä. Vastaavasti vuorisuolassa on kaliumia 5 grammassa 32 mg, kun tavoite miehillä on yli 3500 mg ja naisilla yli 3100 mg päivässä. Vuorisuolassa on pikkuisen enemmän kalsiumia kuin muissa suoloissa, jonkin verran magnesiumia ja hyvin pieniä määriä kaliumia. Esimerkiksi yhdessä lasillisessa maitoa on kalsiumia jo kymmenkertaisesti verrattuna siihen, että muuttaisi sen kaiken suolansaantinsa pelkästään ruususuolaksi. Eli käytännössä sillä ei ole mitään terveysvaikutusta, arvioi Jula.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/15/suolalaatuja-vertailemassa.

Toissa kesänä Someron apteekki kertoi tiedotteessaan, että jodi on varattu ydinvoimalaonnettomuuden tai atomipommin seuraamuksia varten, ei ihmisten hotkittavaksi arkipäivisin (no, ei ehkä näillä sanoila, mutta tarkoitus oli sama). Somerolaisia oli näes varoiteltu paikallislehdessä, että ihmisiä vaivaa jodinpuute, kun syövät trendisuoloja jodioidun pöytäsuolan sijaan. Huolestuneet ihmiset ryntäsivät sitten tyhjentämään apteekin jodivarastoja. Nekin, jotka jo söivät tarvitsemansa jodin suolassa. Paradoksaalista kyllä, kalliista "terveyssuolasta" puuttuu juuri se aine, josta on meillä on puute ja jonka puutteella on suoria tieteellisesti todettuja terveydellisiä vaikutuksia.

Pelastaja-avokado länsimaisen naisen ritari

Someron apteekin jodiryntäys on pientä verrattuna avokadoryysikseen. Kun avokadon länsimaisen eliitin hengen pelastavat vaikutukset keksittiin, valtaisa kysyntä aiheutti  Perussa puhtaan veden pulan paikallisen epäeliitin keskuudessa. Kun me valkoiset ja rikkaat jotakin haluamme, niin me myös otamme sen. Viedään sitten vaikka juomavesi lapsen suusta.
https://yle.fi/uutiset/3-8024799


Suomessakin toki ymmärrämme veden tärkeyden ihmiskeholle, mutta puhdas vesi maistuu joidenkin mielestä - niinpä niin, vetiselle. Ei hätää, heitä varten on kehitelty maku- ja vitamiiniveden reseptejä. Ensimmäisen kuvan tyttö ei liity avokadon kasvatukseen, vaan kuva on Keski-Afrikan tasavallasta, jossa vuonna 2015 13% lapsista kuoli ennen viisivuotissynttäreitään. Tuo vesi ei taatusti maistu vetiselle. Makuaineet jo valmiiksi mukana.


https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Unsafe_drinking_water_01.jpg
https://askelterveyteen.com/8-kotitekoista-vitamiinivetta/
http://www.globalis.fi/Maat/Keski-Afrikan-tasavalta
                           
Medialla on suuri vaikutus siihen, mihin milloinkin hurahdamme. Varsinkin naisporukassa kuulee, mikä on muotia terveys- ja ruokabisneksessä. Seuraavasta linkistä löytyy MTV:n todella törkeä ylilyönti. Lukekaa ja hämmästykää, mikä on kohtalonne, jos ette syö tarpeeksi banaania. Tulee mieleeni nyt jostain syystä kirves.
https://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/5-merkkia-nain-kay-jos-et-syo-riittavasti-banaania/6044594#gs.p1E_hBc

Mansikin tuotokset valinkauhassa

Maitosota voittaa reilusti utareiden mitalla alussa kertomani rottataistelun. Lööpit kirkuvat, Yle järjestää keskusteluraateja, tappouhkauksia jaellaan toisin- eli väärinajattelijoille ja joka käänteessä raha vaihtaa omistajaa. Kaikkihan alkoi muistaakseni jo muinoin laktoosi-intoleranssista ja nyt kaikkinainen intoleranssi koskee lähes kaikkea maitoon liittyvää. Ei voi välttyä ajatukselta, että onko tämä kansa tullut hulluksi? Tai ainakin media, kun jaksaa tätä aihetta pyörittää vuodesta toiseen.



Laktoosi-intoleranssi ei ole laisinkaan sairaus, vaan alkuperäinen tilanne ihmisen laktaasi-entsyymin toiminnassa. Maitosokeria eli laktoosia pilkkoo suolessa laktaasi-niminen ruuansulatusentsyymiLuonnontilassa elävä ihminen joi äidinmaitoa vain lapsena, mutta ei saanut maitoa aikuisena lainkaan. Laktaasi-entsyymi luontaistaloudessa elävällä aikuisella oli tarpeeton, minkä vuoksi sen vaikutus lakkasi lapsen kasvaessa 5–12 vuoden iässä. Kun ihminen alkoi kasvattaa karjaa ja juoda maitoa aikuisena, tapahtui geenimutaatio, jonka ansiosta laktaasia syntyy myös aikuisen suolistossa. Afrikkalaisilla ja aasialaisilla alkuperäiskansoilla 90 %:lla on edelleen "vanha geenimuoto" eli heillä useimmilla on laktoosi-intoleranssi. Pitkään maitotaloudessa elävillä kansoilla, kuten pohjoismaalaisilla, uusi geenimuoto on yleisempi kuin vanha. Noin 18 prosentilla suomalaisista on edelleen vanha geenimuoto, heillä siis laktaasientsyymi häviää kasvun aikana. Laktaasintuotanto saattaa myös iän myötä hiipua, joten on ihan mahdollista, että nuorempana hyvin laktoosia sietänyt vatsa ei sitä sitten enää myöhemmin siedäkään.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00038

No, mitäpä edellä olevasta maallikko voisi päätellä? Ainakin sen, että 18 prosentilla suomalaisista on geeniperimä, joka on lähempänä alkukotiamme Afrikassa ja Aasiassa kuin loppusijoituspaikkaamme täällä Pohjolassa. Joku rotuhygieenikko voisi tietty pitää sairautena tai ainakin pahanlaatuisen vammana tuollaista geeniperimää, mutta toivotaan, että laktoosi-intoleranssista ei kuitenkaan koskaan tule mihinkään ”lopulliseen ratkaisuun” eliminointiperustetta.

Vaivahan on kiusallinen, saattaa pukata ripulia ja pierua vatsan kipristelyn kera, mutta se ei uhkaa millään muotoa ihmisen henkeä. Hoidoksi riittää laktoosin välttely, joka on helppoa nykypäivänä. Laktoosittomia tuotteita löytyy runsaasti ja apteekista laktaasiakin ensiavuksi.

Maitoallergikon tilanne on aivan eri kuin edellämainittujen ihmisten. Maitoallergia voi pahimmillaan johtaa hengenvaaralliseen anafylaktiseen shokkiinhttps://www.allergia.fi/allergiat/ruokayliherkkyys/maitoallergia-ja-laktoosi-intoleranssi/

Kukapa jaksaisi enää pelätä kolmatta maailmansotaa, kun meillä on maito pelättävänä?

Laktoosi-intoleranssin keksimisen jälkeen pikkuhiljaa muotiin näyttää tulleen ns. maitotauti, jonka oireet ovat moninaiset ja sen syyksi arvellaan tietyissä piireissä maidon homogenointia ja pastörointia. Rasvaton maito on viimeisin syntipukki ihmisten huonovointisuuden taustalla. Salaliittoteorioilla syöstään Valion ja tietenkin Pekka Puska -paran niskaan tulta ja tulikiveä.

Pastöroinnin historia on mielenkiintoinen ja liittyy kaikenlaisten basiliskojen löytymiseen. Teemalla tuli juuri sarja nimeltä Charitè, joka sijoittuu Berliiniin ja kertoo tulevien Nobel-palkittujen tutkijoiden työstä basillien parissa. Tuberkuloosi ja kurkkumätä ovat eritoten esillä sarjan aikana. Siinä viitataan myös Pariisin Pasteur-instituuttiin.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/12/charite-sairaala-keskella-berliinia

Apua, viinikin on siis pastöroitu

Maidon pastöroinnin historiasta Suomessa löysin mielenkiintoista luettavaa lääketieteen historioitsija ja tohtori Arno Forsiuksen artikkelista. Louis Pasteur kehitti nimensä mukaan kutsutun pastöroinnin vuonna 1866. Hän nimittäin totesi silloin, että kuumentamalla viini lyhytaikaisesti 60 asteeseen voitiin parantaa ratkaisevasti sen säilyvyyttä, koska suurin osa pilaantumista aiheuttavista mikrobeista tuhoutui.

Maidon pastöroinnin samassa tarkoituksessa otti käyttöön Gerber vuonna 1890 New Yorkissa. Tämä oli tärkeä menetelmä, jonka avulla voitiin huomattavasti lisätä maidon säilyvyyttä ja vähentää sen kautta tapahtuvan tartunnan vaaraa ilman, että maidon ominaisuudet muuttuivat mainittavasti.”
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/maidpast.html
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:NoMilkToday.jpg
Silloinen "maitotauti" ei tarkoittanut samaa kuin tämä Suomeen nyt ilmaantunut ”epidemia”, vaan tuolloin käytiin taistelua maidon välityksellä leviäviä tauteja vastaan mm. tuberkuloosia, lavantautia, keltatautia, kurkkumätää ja tulirokkoa vastaan. Suomeen maidon pastörointi tuli vasta lopullisesti pakolliseksi vasta 1950-luvulla.

Nykyisin rokotuksilla on saatu jo monia tappajia tainnutetuiksi, mutta kaikenlaisia pöpöjä silti vielä esiintyy ja uusia tulee. EHEC esimerkiksi on sellainen vekkuli pöpö, joka voi johtaa hemolyyttis-ureemiseen oireyhtymään, joka oli jokunen vuosi sitten tappaa Turussa pari lasta, jotka olivat nauttineet raakamaitoa.
Bakteerin säilymönä toimii yleensä nautojen, mutta joskus myös lampaiden ja vuohien suolisto. Hyvin pieni määrä bakteereita (vain 10–100 kappaletta) voi aiheuttaa infektion. Tartunta saadaan yleensä ulosteella saastuneen ja huonosti kypsennetyn ruuan tai juoma- ja uimaveden välityksellä. Tartunta voi levitä myös käsien välityksellä henkilöstä toiseen, esim. perheenjäsenten välillä. Tartunnan voi saada myös koskettelemalla eläimiä, joilla esiintyy EHEC-bakteeria.” https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/ehec
Maidosta, juomavedestä ja ruoasta tämä pelottava pöpö tuhoutuu, uskokaa tai älkää, pastöroinnilla eli kuumentamisella. Listeria tuhoutuu myös kuumentamalla. Listeriaan sairastuvat helpommin vanhukset ja sairaat, ja heidän kuolleisutensa siihen on ällistyttävän suurta. Aiheuttaa mm. aivokalvontulehdusta ja keskenmenoja (viimeksi mainittua ei yleensä vanhuksilla).
https://www.evira.fi/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/listeriabakteeri/

Vaikuttaa vahvasti siltä, että kakkabasillit yhdistettynä ihmisen ruokaan ja juomaan ei ole hyvä yhdistelmä. Pastörointi ei ole mitään salaliittotiedettä, sillä jokainen huushollerskakin sen osaa. Kypsennetty liha ja kala säilyy kauemmin kuin raaka, paistettu leipä säilyy kauemmin huoneenlämmössä kuin taikina ja hilloja ja mehuja on turha valmistaa kellarisäilytykseen, jollei niitä keitä.

Lopputulema: syö särkeä, se kasvattaa järkeä

Venyvää kuin pitkäpiimä tämä juttuni. Yhteenvetona sanoisin, että tulkoon jokainen uskollaan autuaaksi ruoka-asioissakin, mutta sallikoon uskonnonvapauden muillekin. Jotkut luottavat tieteelliseen tietoon, jotkut Magneettimediaan, jotkut eivät ajattele koko asiaa, vaan nauttivat elämästä ja ruoasta omaa kehoaan kuunnellen ja jotkut eivät kuuntele sitä kehoaankaan.

Minua kuitenkin totisesti harmittaa, jos joku ruokapöydässä rupeaa kyttimään minun syömisiäni ja antamaan terveydellisiä neuvoja, jotka perustuvat jonkin puppumedian päivän lööppiin. Minusta on mukavaa, jos kaikki saavat rauhassa syödä sitä mitä voivat ja haluavat keskustellen samalla mukavista asioista. Vatsavaivat eivät ole sitä eivätkä jokainen röyhtäys ja pieru tarkoita mitään patologista. Voivat olla vain pieruja ja röyhtäisyjä. Sisään nieltyä ilmaa, joka pyrkii jotain kautta ulos. (Eihän sitä tietty ruokapöydässä tarvitse lasetella menemään.)

Toinen minua totisesti harmittava asia on terveysväittämien ympärillä pyörivä armoton bisnes, joka voi joskus viedä yksinkertaisen ja köyhän ihmisen viimeiset roposet.

Hyvien myyntilukujen takana lienee vanhuuden, sairauden, rumuuden ja kuoleman pelko. Kuinka ihana onkaan ajatus, että jollain pillerillä, uutteella tai ihme-eliksiirillä voisi kumota nuo epämiellyttävät elämän reunaehdot.

Seuraavassa lainaus, joka sitoo tekstini mainiosti alusta loppuun, rottapaistista maitotautiin.

Terveystieteiden maisteri Timo Kettunen blogissaan:
"Toisen maailmansodan jälkeen olemme saaneet nauttia suhteellisen pitkästä rauhan jaksosta, joka on onneksemme mahdollistanut esimerkiksi teknisen kehityksen nopean kasvun.
Mutta ihminen taantuu henkisesti.
Perspektiivi katoaa.
Monilla on asiat liian hyvin. Lehtien palstoilla märehditään tyhjänpäiväisiä terveyteen liittyviä asioita ja internetissä tapellaan päivittäin siitä mikä ruoka on paras ja mikä ei. Kun ei ole puutetta tai kärsimystä, henkinen kehitys on hidasta – jos sitä edes ilmenee."
https://blogit.iltalehti.fi/timo-kettunen/2015/07/28/minakeskeisyys-jaa-mutavyoryn-alle/






2 kommenttia:

  1. Hahah, hauska teksti. Meillä on töissä (kouluruoka) tietty kasvisruokapäiväkiintiö. Olen vakaasti aikonut ilmoittaa dieettikokille erikoisruokavalioni: Lihansyöjä. Soijanakkipäivänä lihapullia, kiitos! 😁

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi. Minä olen monesti töissä ilmoittanut olevani lihansyöjä, kun kasvissyöjät aina määräävät tahdin yhteisissä tapahtumissa.

    VastaaPoista