Mökkeily

Millainen kesäpalatsi mahtaa olla 25,5 neliön asunnossa asuvalla ehtooboxin naisella? Kakkosasunnot tuppaavat olemaan pienempiä kuin vakituiset asunnot. Niin minullakin. Kesäasumukseni on kooltaan kymmenen neliömetriä. Kutsun sitä mökkeröksi, sillä mökkikin olisi liian suureellinen sana siitä. Mökkeröitä on toki useampi. Nukkumökkerö, saunamökkerö, vessamökkerö ja leikkimökkerö sekä puuvaja. Kaikkia ovat pieniä ja vaatimattomia.

Mansikkapaikkani sijaitsee Somerniemen skutsissa. Oikeasti pitäisi sanoa Somero, sillä Somerniemi liitettiin siihen vuonna 1977, mutta kukapa sitä ihan nopeasti oppii uusia asioita?

Tie tämän kevään tukinajon jäljiltä.

Sähköä ja vesijohtoa ei ole ja tienä toimii metsäautotie, jonka kunto riippuu metsähakkuista eli tie on joskus huono ja joskus vieläkin huonompi.

Mökkerötonttini on kooltaan 2,3 hehtaaria, ei siis mikään tonttero. Lähimmän naapurin ikkunaan on kilometrin verran matkaa. Ei höngi niskassa.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta, kun kävin paikassa ensimmäisen kerran. Asuimme tuolloin Espoossa ja vanhempani ostivat maaläntin kesämökkipaikaksi. Vuosi 1968 oli jo sellaista aikaa, jolloin tavallisille duunareille alkoi jäädä jokunen penni yli jokapäiväisen elämisen jälkeen. Meidän perheellä ei ollut kuitenkaan mahdollisuuksia mihinkään rantahuvilapaikkaan sisäjärven saati sitten meren rannalla. Tämä maapalanen oli omistajan tilaan kuuluva heinäniitty. Se oli aukea paikka peltosarkoineen ja keskellä köllötti vanha lato, jossa yövyimme muutaman kerran. Sankat kuusimetsät muodostivat ympärille suojaavat seinät.

Viisikymmentä vuotta on muuttanut maiseman sellaiseksi, että nyt niitty kasvaa tiheänään koivua ja pajupuskaa, sarkaojat ovat kasvaneet miltei umpeen ja niittykukat ovat tukehtuneet vahvempiensa alle. Metsänomistajat ovat avohakkuuttaneet ympärillä olevat metsät kertaalleen tai kahteenkin ja niiden alus- ja puukasvillisuus on täysin erilainen kuin ennen.

1960-luvun lopussa kesämökin rakentaminen jäi, kun maanomistaja kauppasikin samoin tein vanhemmilleni myös varsinaisen talonsa, josta tuli ensin lomanviettopaikka ja muutaman vuoden päästä vanhempieni vakituinen koti.

Mökkiprojektiin isä palasi 80-luvun alkupuolella ja rakensi niitylle pienen saunamökin ja kaivautti tekolammen, joka on sen kokoinen, että siinä hyvin pääsee uimaan ja polkuveneellä "laivailemaan", kuten pojantyttäreni pienenä sanoi. Vanhempani kävivät kesäaikaan ahkerasti mökillään saunomassa ja uimassa ja lapsenlapset saivat myös nauttia paikan iloista.

Mökkimatkan pituus ei isääni ja äitiäni päässyt rasittamaan, sillä se oli puolitoista kilometriä. Saunamökkerössä on pieni sauna ja pieni huone. Kaksi henkilöä mahtuu nukkumaan puusohvaan ja pari lattialle, jos tarve vaatii.

Aika on tehnyt tekosiaan, ja mökki huutaa jo kunnostajaansa. Aika on kuitenkin tehnyt tekosensa minullekin, joten kolmas sukupolvi saa saunasta halutessaan projektin. Tai neljäs, sillä siihenkin polveen valmistuu ensi keväänä kirvesmies. Joten toivoa on. Sekä mökkeröllä että minulla.

Kun omat lapseni olivat pieniä, kävimme silloin tällöin mökillä, mutta enemmän he olivat siellä ukin ja mummin kanssa. Itselleni oli joskus uskomattoman ylellistä päästä sinne ihan yksinäni lepoon ja rauhaan elämän ruuhkavuosina. Nykyisin minulla piisaa sitä rauhaa niin paljon, että olen iloinen kohdatessani aamusella sisiliskon, jolle voin sanoa muutaman sanasen.

Lapset kasvoivat ja vanhempieni voimat ja kiinnostus mökkipaikkaa kohtaan hiipuivat. Minä aloin sitten miehineni ja lapsineni vallata siellä jalansijaa 1990-luvun alkupuolilla. Ensimmäinen tekoni oli roudauttaa paikalle veljeni työmaaparakki, josta tuli sitten meille nukkumökkerö. Kuvat kertovat paremmin kuin kuuluisat tuhat sanaa, kuinka vahvaa visiota vaati uskoa tuohon unelmaan. Parakin oli tarkoitus toimia muutaman vuoden ajan tilapäisasumuksena, kunnes jotain uutta ja suurta syntyisi paikalle. Yli kaksikymmentä vuotta on kulunut, isäntää kierrätetty pariin kertaan, mutta uutta uljasta ei ole saatu aikaiseksi.

Parakin mädät osat poistettiin. Se vuorattiin sisältä ja ulkoa. Sille rakennettiin harjakatto ja kuisti ja niin siitä tuli kahdelle hengelle oiva yöpymispaikka. Paljon muutakin tehtävää löytyi. Niitty oli kasvanut umpeen ja alkanut soistua keskeltä. Raivasimme puita ja puskia, kaivautimme ojia kuntoon ja tasoitimme maata nukkumökkerömme ympäriltä. Muistan, kuinka pystyin silloin vielä akan raivolla hakkaamaan isolla kuokalla mättäitä ja myhkyröitä niin pihalta kuin siltä metsäautotieltäkin.

Jäätyäni yksinvaltiaaksi viime kesänä pestasin 14-vuotiaan pojantyttäreni maalariksi. Nukkumökkerön puupintainen sisäseinä oli jo tummunut tunkkaiseksi, ja halusin sen valkoiseksi.

Kävin Ikeassa ja sisustin nukkumökkeröni naisellisempaan kuosiin. Kaipasin valoa, puhtautta ja uutta keveyttä.

Pöytä ja tuolit ovat antiikkisia. Ne ovat peräisin isälleni ja äidilleni talonsa myyneen isännän lapsuuden kodista. Ovat yli satavuotiaita. Joku on joskus maalannut ne "pilalle", mutta varmaan sen ansiosta ne ovat kestäneet liki neljäkymmentä vuotta mökillä talven kosteudesta huolimatta.

Sain 60-vuotislahjaksi lapsiltani uuden huopakaton vuotavan tilalle. Pojat ja vävy olivat asennustöissä katolla toukokuussa.

Piha-alue on tällä hetkellä kurjan näköinen, sillä ruoppautin lammesta matalan eli ns. "lastenlahden" osuuden. Poikani levitteli ja tasoitteli pienellä "katilla" mudan ja rudan tantereille. Nyt odotellaan hiekkakuormaa, jotta pääsemme levittämään lastenlahteen pohjakankaan ja hiekat päälle. Nurmikkoa ei tarvitse istuttaa uusiksi, luonto hoitaa sen tosi nopeasti ihan itse. Lampi on rehevöitynyt kiihtyvällä nopeudella ja umpeenkasvaminen uhkaa. Viime talvena vävyni ja tyttäreni kaatoivat ja raivasivat lammen rantakoivut ja -lepät, jotta ne eivät lehdillään rikastuttaisi lisää lammen vettä. Tarkoituksena on tänä kesänä kalkita lampea happamuustason säätämiseksi. Vesikasveja täytyisi niittää ja nyppiä. Jne. Jne.

Nukku- ja saunamökkerön lisäksi fasiliteetteihin kuuluu puuhyyskä, joka muinoin toimitti Somerniemen kesätorin WC:n virkaa. Päädyttyään meille se asetettiin kuusikon keskelle hyvin suojaisaan paikkaan. Tulimme sitten eräänä kesänä mökille ja koimme pienen järkytyksen, kun metsänomistaja oli avohakkauttanut kuusimetsänsä vessamökkerön vasemmalta puolelta. Nyt uutta puuta ja puskaa on jo kasvanut tilalle. Näky ei enää ole ihan outo.  Isästäni on ikimuistoinen kuva, jossa  hän istuu housut kintuissa hyyskässä ja lukee Somero-lehteä. Kuva oli kyseisen lehden kannessa mainostamassa hyvää kesälukemista. Tarina kertoo paljon isästäni ja hänen ujostelemattomasta ja leikkimielisestä luonteenlaadustaan.

Tässä mökkerössä asiointi vaatii pieniltä lapsilta vähän opettelua. Varmaan joiltain aikuisiltakin.

Seuraavaksi esittelyssä on leikkimökkerö. Sen isäni rakensi yli neljäkymmentä vuotta sitten, kun ensimmäiset lapsenlapset syntyivät. Mökki oli kauan vanhempieni kotitalon pihalla. Seitsemän lapsenlapsen kasvettua ulos mökistä, se siirrettiin niitylle ja siellä oli kaksi sänkyä yöpyjiä varten. Vajaat kaksikymmentä vuotta sitten mökin käyttö muuttui alkuperäiseksi neljännen sukupolven aloittaessa mökkeilyelämänsä.

Leikkimökissä alkoi ilmetä muodikkaasti sisäilmaongelmia, joten päätimme toissa kesänä, että lasten ei enää ole terveellistä oleskella siellä. Exäni päätti muokata sen kaluvajakseen. Samana syksynä tuli sitten tietooni, että hänellä oli jo ihan uudet vajat mielessä kaluilleen, joten lyhytaikaiseksi jäi leikkimökkerön uusi elämäntarkoitus. Luulen, että lähivuosina puramme mökin pois homeen hajua levittämästä. Se tuntuu kuitenkin vähän haikealta, kun se on isän rakentama ja kahden lapsisukupolven leikkipaikka, mutta pilaantunut mikä pilaantunut, ei siinä kauniitkaan muistot auta. Sääntö pätee muuhunkin pilaantuneeseen. Niin maitoon kuin rakkauteenkin.


Ruokataloutta varten löytyy grillikatos ja saunamökin kuistilta keittonurkkaus kaasuliesineen, nukkumökkerön kuistilta kaasujääkaappi, grillipuut vajasta ja ruokavesi sammaloituneesta lähdevesikaivosta ja tiskivesi lammesta. Keittiöni on siis toimiva, joskin erittän hajasijoitettu. Askeleita kertyy huomattava määrä päivässä pelkästään siitä, että saa jotain syötävää sisäänsä.

Viime kesänä en jaksanut olla paljon mökkeröllä, kun siellä on niin paljon muistoja kariutuneesta liitosta ja sen hyvistä ja tärkeistä asioista. Tänä kesänä puolestaan kylmä on häätänyt minut sieltä useaan otteeseen. Nukkumökkeröni ainoa lämmitysjärjestelmä on tuikkukynttilät, joita joskus sytytän kymmeniä saadakseni vähän lämpöä ja kuivuutta yön varalle. Onneksi sain juuri viettää kuuden päivän jakson siellä oikein lämpimässä ja aurinkoisessa ilmassa.

Otin projektikseni raivata ja siivoilla miehen jäänteitä tontilta. Hän oli tuonut vuosien mittaan paljon erilaisia materiaaleja erinäisiin projekteihin, joiden piti toteutua ensi kesänä tai sitä seuraavana tai ainakin viimeistään eläkkeellä. Eivät toteutuneet eivätkä tulekaan toteutumaan, joten joutavat pois "droppaamasta mun tunnelmaa", kuten laulussa sanotaan. Kuskasin pienellä Toyotallani neljä kuormaa romua ja rompetta jäteasemalle. Sinne päätyi uskomaton määrä erilaisia purkkeja ja purnukoita - öljyä, maalia, laastia, liuotinta, kasvimyrkkyä, lannoitetta. En ole aikaisemmin tajunnut, kuinka paljon ongelmajätettä miehestä jää jälkeen.

Kuskasin myös kaksi kuormaa valmiita, kuivia klapeja äidilleni sekä kannoin skutsin puolelle pilaantunutta puutavaraa aikamoiset röykkiöt. Eräässä kasassa oli mädäntyneitä näreitä, joita kauan sitten talkoilla keräsimme, karsimme ja pinosimme odottamaan riukuaidan rakentamista. Ei tullut riukuaitaa, vaan mätänevän puun lemu. Yhdessä kasassa on halkaistuja tukin pätkiä, joista piti tulla järeä puutarhapöytäkalusto. Niitä en uskaltanut siirrellä, täytyy odottaa vahvoja apulaisia paikalle. Yhden pressun alta löysin pölkkyjä, toisen alta lautoja ja rimoja jne.

Löysin myös monta erilaista kivimateriaalia sisältävää kekoa ja kasaa. Liuskekiviä, tavallisia ja kattotiiliä, sementtilaattoja, leca- ym. harkkoja jne. Niistä kaikista oli tarkoitus tulla jotakin. Raahasin ne samaan paikkaan ja rakensin niistä kiviaidan tai oikeastaan ympäristötaideteoksen nimeltään "Viimein kivetkin loksahtavat paikoilleen". Taiteen tekeminen jatkuu uusien kivilöytöjen myötä. Ja sitten kun selkä antaa taas myötä.

Ympäristötaidetta syntyi myös vanhan raidan kannosta ja kivipallosta, jota mies käytti kuulanheittovälineenään. Teoksen nimi on "Elina, piste iin päällä."

Polttopuuksi meillä kasvaa ja kaatuu niin paljon materiaalia, että sitä ei ehditä pilkkoa eikä edes käyttää siinä tahdissa kuin tulee. Tämän kesän pölkkyjä jäi useaan pinoon odottamaan ensi kesää ja kirvestä.

Tämänkertainen työleirini oli erittäin antoisa. Samalla, kun järjestelin ja raivasin romua ja ryönää, järjestelin myös omaa mieltäni. Elämässä on paljon asioita, joita ei voi hallita ja suunnitella, joten on terveellistä tehdä jotain sellaista, mikä tuntuu olevan itsemääräämisoikeuden piirissä ja omissa käsissä. Erilaisten materiaalien kantaminen, lajittelu, erittely, järjestäminen, hävittäminen, säilyttäminen, latominen, listaaminen ja polttaminen tuottaa mielihyvää. Parempi järjestys, parempi mieli. Minulle tuli jäännöksiä selvitellessäni mieleen väkisinkin Saarnaajan ajatukset:

1. Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. 

2. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. 

3. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. 

4. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. 

5. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. 

6. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. 

7. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. 

8. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

Fyysinen rasitus, saunominen, aurinko ja kohtuullinen syöminen antavat hyvät yöunet. Nukkumista rauhoittaa  varmasti myös se, että kun ei ole sähköä, ei katso illalla myöhään televisiota, lue tai somettele. Sitä on vain ryhdyttävä levollisin mielin nukkumaan.

Mikä on parasta mökkeröelämässäni? Tietenkin se, että työleiripäivän jälkeen pääsen saunomaan, jonka jälkeen voin vetäytyä nukkumökkeröön vanhuudenlepoon, oikaista koipeni ja kuunnella patteriradiosta selkokielisiä uutisia. Siinä sitä on elämisen makua kerrakseen. Ensi kerralla kerron vähän puutarhahommistani. On nimittäin aika repiä istutuksia.